SOiDiNTANSSi (runo № 800.)
Syyskuu mataa hiljalleen,
hämärissä äijä laskee verkkojataa.
väliin seuraa kurkiaurain lentorataa.
Sataa;
kurjet tuolla suolla lataa ruokaa vatsaan,
että kauas lentää jaksaa.
Sammakoita, voita - perunoita, muita elukoita;
ovat keskenänsä hyvää pataa,
Väliin muuan ääneen huokaa:
Mulle vielä tovin lepo suokaa;
ahdan yhä kovin ruokaa,
niin kuin virtahepo maassa matkan toissa päässä,
kun tääl' jo suot on riitejäässä.
Muut vain nyökkää, rimpee nokkii,
kiittelevät luojan kokkii.
Yksi hyökkää soidintanssiin vanhaan pöllilanssiin,
rouvallensa kaaret näppää - piruetit, ojennukset,
koukistukset, kyykistykset, kumarrukset, punallukset;
siivet selän päällä yhteen läppää.
Rouva lämpee hempee,
hypistelee pyrtöänsä, punastelee,
sivummalle vinkkaa, pöyhiskelee heinäpinkkaa;
iskee silmää - no tässä sitä lempee...
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ala koota kirjaa runoistasi! Vai meinaakko, että niistä on jo mualima ja siltaloitten ja otavien postilaatikot turvoksissa?
VastaaPoistaTämäkin oli aamupuuron päälle kuin toisen voisilmän olisi laittanut jälkhen menemään.
Onnitteluni 800:sta runosta joka sai minut hyvälle tuulelle.
VastaaPoistaValto Ensiolle:
VastaaPoista* Jotain sen suuntaista on olemassa, mutta homma on vielä kesken - puuttu 201 kpl.
Kokoelman nimi on: uhat ja yksi runoa Ultima Thulesta.
Menee arviolta n. 40 viikkoa siis wielä.
*Kyllä mualimassa runoniekkoja piisovaa. Luulempa että niin kuin kirjoitat; siltaloitten ja otavien postilaatikot turvoksissa?
* Kiitokset kommendeerauksesta. Jatkama harjotuskirjotuksia.
Luonnonlapselle:
VastaaPoistaKiitän ja pokkaan. Tuosta edellisestä kommentistani
voit lukea muutaman sanan tästä savodasta.