KELLASTUVAA
Alakuloisena huutaa lintu,
yli järven selän kantaa ääni äärimmilleen,
kouraisee,
koskettaa sisältä päin;
ei jätä rauhaan,
vaan jää korvamadoksi padotun mielen sisään.
Tuuli kahauttaa kuolevaa korsikkoa, kohentaa otetta,
vihreys on liukuvärjäytymässä ruskeaan,
sopeutumassa syksyn kuvaan.
Oneana lyö märkä aalto apean vesikiven kylkeen,
usva lipuu laveeraten harmaan päälle hävittäen värit,
syksy ainoana saa kaiken,
kietoo kosteaan syleilyynsä ja pitää.
Rannan ahteella sumun pälvestä pilkottaa
koivujen moninkertainen rivi,
peilaa asettuneesta pinnasta itseään.
Tilhet parveutuvat, se on enne;
pyrähtävät pihlajaan,
lavertelevat, moittivat syksyn satoa huonoksi.
Sade roikkuu ilmassa.
Säätiedotus lupaa: Kellastuvaa;
mieli, ruoho, lehdet, koko luonto. Yhtäkaikki.
yli järven selän kantaa ääni äärimmilleen,
kouraisee,
koskettaa sisältä päin;
ei jätä rauhaan,
vaan jää korvamadoksi padotun mielen sisään.
Tuuli kahauttaa kuolevaa korsikkoa, kohentaa otetta,
vihreys on liukuvärjäytymässä ruskeaan,
sopeutumassa syksyn kuvaan.
Oneana lyö märkä aalto apean vesikiven kylkeen,
usva lipuu laveeraten harmaan päälle hävittäen värit,
syksy ainoana saa kaiken,
kietoo kosteaan syleilyynsä ja pitää.
Rannan ahteella sumun pälvestä pilkottaa
koivujen moninkertainen rivi,
peilaa asettuneesta pinnasta itseään.
Tilhet parveutuvat, se on enne;
pyrähtävät pihlajaan,
lavertelevat, moittivat syksyn satoa huonoksi.
Sade roikkuu ilmassa.
Säätiedotus lupaa: Kellastuvaa;
mieli, ruoho, lehdet, koko luonto. Yhtäkaikki.
Tihkuu syksyn hurmosta, huumaa. Ihan meni kylmät väreet!
VastaaPoistaSana ja kieli upeaa. Syksy on luopumisen aikaa.
VastaaPoistaTykkäsin: säätiedotus lupaa:kellastuvaa...
VastaaPoistaSyksyinen tunnelma, jonka voi nähdä, kuulla, haistaa, tuntea iholla. Yksi pieni ehdotus: jättäisin korvamato-sanan pois, se töksähtää.
VastaaPoistaMiksiköhän syksy koetaan aina niin alakuloisena vaikka syksyn värit ovat mahtavat.
VastaaPoistaKaunis, syksyinen tunnelma, sielunsilmin oikein näki miten syksy lipuu järvellä.
VastaaPoistaLiukuvärjäys meneillään täälläkin ja - äkkivärjäys. (Aluksi ei muuten sanavahvistus näkynyt.)
VastaaPoistaKiirepakolaiselle:
VastaaPoistaSanat koskettavat niskaa ja valuvat selkäpiitä myöten ristiselkään.
Luonnonlapselle:
Kiitän runsaasti. Ja luomisen.
Hihoille:
No niin lupasi. Hieno juttu.
Tuimalle:
Kiitän runsaasti, mutta minä en jättäisi. Sillä korvamatoa korvaanmaan en synonyymia keksinyt siihen hätään, mutta vaikutus on kuvatunlainen, joten siis olkoon kun kerran lalkoi virkaa hoitamaan.
Arille:
Meitä inimisiä on vain kahdenlaisia: Samanlaisia ja erilaisia.
Milanardalle:
Kiitän herkistä sanoistasi.
Helanes'lle:
Kiitän tiedosta, sanavahvistuksesta en osaa sanua mitään.
No tuopa oli kaunis. Oikein ylistys syksylle!
VastaaPoistaon se syksy aikamoinen maalari, hienoa jälkeä tekee ;)
VastaaPoistaPidin varsinkin tuosta lopusta. Se tiivisti koko jutun.
VastaaPoistaOnea aalto ja apea kivi, tuo surkeus saa jo hilpeälle tuulelle.
VastaaPoistaErikeeperille:
VastaaPoistaKyllä syys ylistyksensä ansaitsee. Hyvin.
Ilona Tammelle:
No ei siihen ainakaan iniminen kykene. Vastaavaan.
Pasaselle:
No sehän on selvä. Kiitän.
Demetriukselle:
Aivan, naurussa on pitelemistä apatian kera. Kellä sellanen on.
Ei sitä korvamatoa korvata tarvisisikaan, säe sanoo kaiken muutenkin. Tai jos siihen haluaa sanan, niin miten olisi soimaan: "vaan jää soimaan padotun mielen sisään"? Mutta makuasiat ovat makuasioita ja runon kieli koskettaa eri lukijoita eri tavoin.
VastaaPoistaTuimalle:
VastaaPoistaMinusta vaan korvamato on sittenkin hieno termi. Se on "clou".