KESÄ NÄÄNTYY
Kepein, leppoisin askelin harppoo syys;
kuin ystävyys,
äkkiliikkeitä välttää, häiriöitä karttaa.
Laheasti valuu kalenterin myötä yötä päivää,
sävyisästi lisäellen hämyn häivää molemmista päistä.
Huolehtien sarvipäiden häistä.
Saapuu kekri - kesä nääntyy,
yö päivän päälle pitemmäksi kääntyy
syksy päälle vääntyy, kukkaloisto rääntyy.
Hiipii ensiaskel talven, testailevat linnut siipii,
puuska ruskan puiden yltä riipii - tuopi joillein tuskan,
vilu luiden ytimihin kiipii.
Sataa kahtasataa, maata kastaa,
talven kutsuun vastaa - kopisee jo aamuin kirsi;
riite viitteen tulevasta antaa.
Raikuu aamun pakkasvirsi, nurkas' paukkuu hirsi,
mut' päivän päälle yhä sulaa routa;
jos on aurinkoinen pouta.
Tätä rataa, kohti kuolemaansa etenee nyt vuodenaika,
oottamassa eessäpäin,
on jossain talven taika.
kuin ystävyys,
äkkiliikkeitä välttää, häiriöitä karttaa.
Laheasti valuu kalenterin myötä yötä päivää,
sävyisästi lisäellen hämyn häivää molemmista päistä.
Huolehtien sarvipäiden häistä.
Saapuu kekri - kesä nääntyy,
yö päivän päälle pitemmäksi kääntyy
syksy päälle vääntyy, kukkaloisto rääntyy.
Hiipii ensiaskel talven, testailevat linnut siipii,
puuska ruskan puiden yltä riipii - tuopi joillein tuskan,
vilu luiden ytimihin kiipii.
Sataa kahtasataa, maata kastaa,
talven kutsuun vastaa - kopisee jo aamuin kirsi;
riite viitteen tulevasta antaa.
Raikuu aamun pakkasvirsi, nurkas' paukkuu hirsi,
mut' päivän päälle yhä sulaa routa;
jos on aurinkoinen pouta.
Tätä rataa, kohti kuolemaansa etenee nyt vuodenaika,
oottamassa eessäpäin,
on jossain talven taika.
Hienosti kirjoitettu!
VastaaPoistaElisalle:
VastaaPoistaMinä runsaasti kiitän.
Joka vuodenajalla on oma aikansa ja taikansa
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaNiin on ja siihen on tyydyttävä.