HUOJAHTELEE PiHLAiN LATVAT
Tilhien hilpeä helinä harmaalla taivaalla;
ne saapuvat pieninä erinä - lintumerinä,
jouhilinnut, tukkarastaat.
Pyrähtäin myräköissä,
jostain luojan melkosista selkosista,
kunnes rauni täynnäns' näitä,
töyhtöpäitä lystikkäitä;
liikkumassa, marjain perään kiikkumassa.
Kaukaisia kuukaisia laajain outametsäin takaa.
Notkuu oksat tupsuniskain alla,
huojahtelee pihlan latvat, taipuu ritvat.
Helisevä ääni kiirii,
pitkin autiota pihan piirii,
herätellen nuokkuvaista tuuliviirii,
tanssitellen metsähiirii.
On tyhjennetty nopsaan puu, napsaa suu,
nälkä ikuinen vain kaihertavi vatsaa.
Lennähtävät vilisterit matkaan;
ne jossain muussa puussa tässä kuussa ruokailua jatkaa,
Haipuu kesän kaipuu,
syksyn alle uupuneena vaipuu.
Vain pihlalintuin ääni ruskan yllä kaikuu.
ne saapuvat pieninä erinä - lintumerinä,
jouhilinnut, tukkarastaat.
Pyrähtäin myräköissä,
jostain luojan melkosista selkosista,
kunnes rauni täynnäns' näitä,
töyhtöpäitä lystikkäitä;
liikkumassa, marjain perään kiikkumassa.
Kaukaisia kuukaisia laajain outametsäin takaa.
Notkuu oksat tupsuniskain alla,
huojahtelee pihlan latvat, taipuu ritvat.
Helisevä ääni kiirii,
pitkin autiota pihan piirii,
herätellen nuokkuvaista tuuliviirii,
tanssitellen metsähiirii.
On tyhjennetty nopsaan puu, napsaa suu,
nälkä ikuinen vain kaihertavi vatsaa.
Lennähtävät vilisterit matkaan;
ne jossain muussa puussa tässä kuussa ruokailua jatkaa,
Haipuu kesän kaipuu,
syksyn alle uupuneena vaipuu.
Vain pihlalintuin ääni ruskan yllä kaikuu.
Rakastan sanoja. Niitä voi pureskella ja märehtiä.
VastaaPoistaLuonnonlapselle:
VastaaPoistaSama täällä, yli kaiken, heti vaimoni jälkeen - rakastan sanoja.
Soljuvaa tekstiä kuin Kaamasjoessa virtaava vesi.
VastaaPoistavatukka
Vatukalle:
VastaaPoistaKiitän, on tätä jo keretty harjoitellakkin.
Tänä syksynä lannanmaassa ehtivät rastaat ennen tilhejä, jopa harakat pistelivät poskeensa pihlajanmarjoja ja mustamarja-aronioita.Ihana helinä runossasi.
VastaaPoista