KOLTTA JERMAK SEMENOFFiN PAREMPi ELÄMÄ

KOLTTA JERMAK SEMENOFFiN PAREMPi ELÄMÄ

Jermak souteli kiireemmittä hopuitta, tai meloskeli - samapa tuolle, maailma oli valmis. No siirtyi veneellä kivisen niemennokkaan päin.
Siinä kaikki, ilman hoppua.

Ilma oli tyven, hyytynyt sijoilleen kun oli ensin puhaltanut itsensä puhki lounaasta, pitkin vuonoa, hypähtänyt kannaksen yli taivuttaen puiden latvoja myötäsukaan niin että lehdet olivat melkein kaikonneet puun tuppuroista.

Sitten oli jämähtänyt hiljaisuus. Kun tuuli oli pysähtynyt niille sijoilleen. Hiiskumaton hiljaisuus oli havahduttanut Jermakin tuvassaan. Oli kalppinut permannon yli ukselle. Pukannut auki ja siristellyt silmiään kuulaassa säässä.

Bisnesmiehet matkasivat 10 kilometrin päässä Jaappanista Lontooseen, ääntä ei kuulunut, mutta oheneva sumujuova paljasti matkaajat. Ja saattoipa vain kyydissä olla muutama tyristikin - ihan huvin vuoksi, uteliaisuuttaan.

~~~~~~~~~~~~

Yhtä kaikki, olipa koneen asiat millä tolalla hyvinkin, Jermakin teki mieli tuoretta kalaa. Tarkemmin sanottuna riikasiikaa. Se oli järvikutuinen, isoksi kasvava peijooni, joka hiljalleen koivujen kuoriutuessa lehdistään uskaltautuu rannan tuntumaan. Siitä saisi kaksi herkkua kerralla.
Mädin ja ruhosta kalapotun ensihätään. Jos sattuisi useampikin, niin josko sitten toisen savuttaisi ja söisi sinämoisenaan.

Souteli koltta verkalleen, tyytyväiseltä näytti kovin ulkoa käsin ja tyyneltä ilme. Levolliset, kuin harkiten suoritetut säännölliset liikkeet.

Levollinen oli idylli vedenkalvolla, iniminen, venho ja airot peilikuvana kuvastimessa lipumassa, seuranaan vain pieni liplatus puuveneen keulassa.

Se oli elämää. Aurinko sirotteli pilkistyksiään lännen puolesta pilvien lomasta. Somasti osui joskus itärannan harvenevaan lehvästöön, värjäten sen kirkkaan keltaiseksi läikäksi.

Lämpimän aaltoon saattoi hyvinkin tuntea paksummankin tikkurin alle saakka, kenties se puikahti sisään avoimen kalvosimen kautta kun koput ojentautuivat vetoasentoon aironpäät pivoissa.

Jermakin mieli hairahtui tuokioksi muistelemaan mennyttä, mutta palasi hopulla takaisin nykytolalle. Hymähti kuitenkin ääneen: "Vittumainen elämä!"
Ja jatkoi sitten liikesarjaansa niemennokan suuntaan.

Kun kokka oli tarpeeksi liki - matalan ja jyrkän välillä, sen näki - niin kirkas oli vesi, Jermak otti jykevän kivenmurikan veneen pohjalta, nosti laitan yli ja sojutti köydellä pohjaan, veneessä kun ei liiemmalti naruja kaivata, ellei nyt joku ehdoin ja tahdoin pyykkinaruja sinne tuo.

Mittasi samalla syvyyttä wanhasta muistista, vaikka tiesi kyllä paikan. Mutta mistäs sen tiesi jos €U-herrat olisivat yöllä ehättäneet taas syvyyttä muuttelemaan. Sellaista harrastivat, ne ketaleet, vedellä toimivat tuulimyllyt. Saatana.
Paras oli vain warmistaa.

Köysilenkki pikkirillin koukussa nosti sitten sammiosta verkon, 12o senttisen, mustaa nailonia, kolmisäikeinen 5o millinen. Kiinnitti yläpaulanpään tupuriköyteen ja tyrkkäsi sauvoimella, sojutti samalla jo rannalla setvimäänsä verkkoa Ahtolaan, Cáhceravgan äimisteltäväksi. 

Tyrkki ja sojutti verkkoa kuni loppui, kurotti sitten toisen, 5o millisen riimuverkon, parimetriä korkean. Taiteili sen helman veteen, solmi päät ja jatkoi sojuttamista kunnes mitta täyttyi.
Hellitti sitten ja nakkasi toisen kivenmurikan veteen ja sitaisi köyden alapaulaan sekä hylkäsi verkonpään veden huomaan.

Katseli vielä lähtöpaikkansa suuntaan ja päätteli asiat kohdaltaan kohdalleen. Tarttui soutimiin, käänsi kokan mökkirantaan ja alkoi kiskomaan kiireettömästi.
Siinä kaikki.

~~~~~~~~~~~~

Saapui sitten poukamaan, kiskaisi keulan maille, järjesteli tavarat ja kiepsahti tupaan. Pian jo palasi porstuan rappuselle, puolillaan pullo Talvisota-wiinaa, tupakkavehkeet sekä syylingit.
Jermak harrasti vapaa-aikanaan syylinkien pitoa.

Otti sitten sätkävehkeet, istahti ja kääräisi sätkän, sytytti, sitten putelin, siitä pitkän huikan ja ähkäisi.
Nyt oli kaikki kunnossa, ex-vaimo ties missä hummaamassa erorahoja, penikat opiskelemassa itsensä työttömiksi kulttuurihenkilöiksi ja hän itse, entinen kunnanjohtaja, ainoana koko sakista onnellisena, vapaana ja velattomana kuin taivaan lintu; hiljaisuudessa, rauhassa, luonnonantimiltaan yltäkylläisyydessä, oikeastaan paratiisissa.

Elävältä Helvetin tulessa käristymiseltä pelastuneena. Parempaakin paremmassa elämässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 9 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Taivaanrannan maalaaminen vapauttaa inhimillisen elämän ikeestä.