keskiviikko 8. syyskuuta 2010

HEiTTiÖN REiTTi

 
HEiTTiÖN REiTTi
 
Alvariinsa, tämän tästä, aika usein, melkein aina,
tulee lausuttua elämästä jotain mielen kuvaa uutta.

No huojuvaa ja heiluvaa kai,
tai haipuvaa ja haihtuvaa,
mut' näkemystä vähän tähän näiden auvoisien äärten.

Säiden vaihtuvuutta, ihanuutta lintuparin häiden,
karuisuutta hyisten virtain jäiden.
Kauttaaltansa luojan käden taituruutta.

Tulee surtua luonnon herkkää haavoittuvuutta
kun joku jalkapatikassa tallonut jäkälässä,
kera pakottavain säärten;
murskaten joka askeleella vuosikymmeniä
työstetyn taideteoksen.

Herein mielin, kitaan takertuvin kielin,
sitä nieleskelee tyhjää.

Kyynelsilmin miettii outoo viettii;
mokoman heittiön reittii,
kas onpas tyhmää astuu tuosta
kun voisi ympärikin juosta.

Ja säästää maton ehjän,
kauneuttaan esittämään päästää.
Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis. Luulisi Lapin kävijöiden, turistienkin ymmärtävän asian.

    VastaaPoista
  2. Taputan missä Haluan! -liikkeen psta taputan blogillesi.

    Palijoon oot runoi rustant, takutuksia ynnä hihkuntaa Harmaalle!!

    Aouuuu!

    VastaaPoista
  3. Hammasteknikko
    Luonnonlapselle:
    No niinhän sitä luulisi. Kiitokset.

    Jolkottelevalle sujelle:
    Pistän aploodit kirjahyllyyn näytille.
    Wielä pitäsi keksiä jostakin parisen sataa runoa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi