MAALARi
Tungin käden helman alle, pakkasta kaksikymmentäkahdeksan (28) ja pilkku neljä. Minusta se oli oiwallisen kelpo tulos näissä olosuhteissa, mutta sangen tavallinen sikälikin, ottaen huomioon ajankohdan.
Virittelin tulen ja nostin valurautaisen pannun liekkien nuoleskeltavaksi. Pekonia piti sulatella puolisen tuntia ennen kuin se alkoi kipristelemään ja levittämään huumaavaa tuoksua kotaan. Otin ja söin sivistyneesti pannulta.
Vaihdoin mustan kanan punaiseksi äityneille munille pannun sijaan ja pysähdyin somaksi toviksi mittaamaan aikaa.
Elämä on niin kovin ankaraa täällä meidän perällä. Ei tosin enää niin waarallista kun lihan- ja eläinrasvan syönti on taas siunattua. Syötyhän sitä on toki siunaamattomanakin, jo ennen aikaa.
Siitä huolimatta en aio nyt alkaa suimimaan hallitusta, vaikka satunnainen lukija niin saattaisi ehken luulla. Sitä paitsi minun hallitukseni on alvariinsa sama, olipa siinä mitkä puolueet tahansa, aina se on haukkunsa väärti, mutta ei tällä erää, ei tässä aamussa.
~~~~~~~~~~~~
Ryystin tyystin tyhjäksi kuksan juuri kohvesta ja ajattelen avata varhaisaamun nyt vuorostaan hallituksen isäntiä kouhottelemalla, koin jo rusottaessa tuolla maanpiirillä.
Kyllä meissä rupusakkilaisistakin omat syynsä löytää jos vain ite haluaa ne nähdä.
Luulen että nahjusmaiseen käyttäytymiseen isännän roolissa ovat hyvin suurena syynä luonnollisen tyhmyyden ja itsekeskeisyyden lisäksi E-lisäaineellinen ravinto ja kraanavesi.
Eihän tätä saamattomuutta ja välinpitämättömyyttä heimon yhteisiin asioihin voi muuten käsittää. Nuo kaksi viimeksi mainittua asiaa ovat tulleet väestön enemmistön elimistöön viimeisimpinä suurina volyymeinä.
Lähes kaikkien taajamien asukkaat ovat kraanaveden, siis teollisesti puhdistetun, EI luonnonveden, nauttijoita ja valtaosa rupusakista nauttii väkitukuttain E-lisäainepitoista ravintoa likipitäin päivittäin.
Valmisruuissa syötetään rupusakille roppakaupalla:
- arominvahventeita, emulgointiaineita, happoja,
- hapettumisenestoaineita, happamuuden säätöaineita,
- hyytelöimisaineita, jauhonparanteita, kiinteyttämisaineita,
- kompleksinmuodostajia, kantaja-aineita, kosteudensäilyttäjiä,
- makeutusaineita, muunnettuja tärkkelyksiä, nostatusaineita,
- paakkuuntumisen estoaineita, pintakäsittelyaineita,
- sakeuttamisaineita, stabilointiaineita, sulateaineita,
- säilöntäaineita, täyteaineita, vaahdonestoaineita,
- vaahdotusaineita ja väriaineita.
Hyvä on - myönnetään, myönnetään, tokihan sekaan on saattanut jossakin vaiheessa hupsahtaa myös ihan sitä ehtaa ihtiään, originaaliakin. Sitä mitä purkin, purnukan tai pakkauksen kyljessä väitetään olevan.
Humettiini palautuu tuittupäinen serkunserkkuni - serkkuni Irnissä (Kuusamo), joka on ollut iän kaiken sitä mieltä että iniminen ei teollisesti valmistettuja eineitä kaipaa. Pikemmin niistä on hänen mukaansa vain haittaa ja ne vaikuttavat prosessoinnin ja kemikaalien takia täyspäiseenkin inimiseen haitallisesti - lamaannuttavat tahtotilaa. Vaikuttavat aina persoonallisuuden muutoksiin saakka.
Ja samaa mieltä se on aina ollut tekovedestä. Kemikaalivesi on siitä myrkkyä, ei se suostu sitä edes maistamaan.
Jotenkin kun tässä on tuota taivaanrantaa jo ehtinyt maalailemaan sen verran reilun kotvasen, niin jopahan on itsellekkin alkanut asiat kyseenalaistumaan.
On alkanut tuntumaan että Irnin serkun pähkäilyissä on tolkkua, etenkin kun sivusta seuraa tyynenä inimisten edesottamuksia.
Väkitukun sain niistä ruksattua paperinkulmaan jo edesmenneellä kesällä kun olin ehättänyt maalausurakassani voitonpuolelle, eli vajaan vaaksan päähän taivaanpiirin oikeasta reunasta.
Koko kesähän siihen toki meni, mutta kun se on niin tarkkaa hommaa, niin tarkkaa, kaikki tyynni. Hyvä että hät'hätää edes joltisestikin ennätin maalata sen. Tulevana kesänä on taas aloitettava kaikki alusta.
~~~~~~~~~~~~
Jäljet johtavat sylttytehtaalle, tässä eines-jutskassa. Ensin on saatu telkkarissa nokkaansa visusti kiinniliimattuna pitävä väki mainoshöpötyksillä haaveilemaan paremmasta, juhlavammasta, ylevämmästä ruoasta kuin kotiruoka. Sitten on perään mätkitty adjektiiveja, helppo, vaivaton, nopea, sukkela jne. jne.
Ensinnäkin nuo kehut ovat saaneet yksinkertaisen ja heikoissa kantimissan hölskyvän humeettiveen liikkumaan eeskahtaalle niin että asian varsinainen ydin; valmisruoan mukana myytävän roskan kotiin raijaaminen ja siitä maksamisen kunnalliselle jäteyhtiölle, piiloveron kerääjälle jää kokonaan huomiotta.
Toisaalta valmiseineisiin ryhtymällä rupusakki on pakkonainut itsensä kiinni maksuihin joista vain kuolema erottaa.
Lyhyt valaiseminen esimerkin omaisesti:
Jos 5000 inimistä kunnassa vähentää (säästää) jätteen tuottoa radikaalisti, seurauksena on jätemaksun korotus.
Samoin käy tietty myös veden- ja sähönkulutuksen suhteen.
Jos sama sakki lisää roimasti noiden em. kulutusta jätteenkäsittelyn tai energian hinta nousee asiaan liittyvien investointien takia.
Jos sama 5000 sakki pitää kulutuksen normaalina, astuu hintoja nostamaan jostakin mustasta raamatusta esiin kaivettu uskontunnustus liikevaihdon- ja tuoton jatkuvan kasvun pakosta.
Kerran tähän tervaan astuttuaan rupusakkilainen on tullut tiensä päähän. Tekipä kulutuksensa suhteen sitä taikka tätä, aina siitä joutuu maksumieheksi kun on kerran silmukkaan päänsä tukkinut.
Eikä kannata unohtaa, eikä syrjemmälle jättää, kaikesta epänormaalista, suorastaan luonnottomasta kemikalisoitumisesta aiheutuvia mitä kummallisimpia oireita ja vaivoja.
~~~~~~~~~~~~
Voi hyvin sanoa että me ns. isännät olemme astuneet renkien virittämään vipuun, astuneet Styx-virran lautalle, matkalle Manalan hiilenkatkuisiin syövereihin, pätsiin josta ei ole paluuta. Kharonin aseman itselleen omavaltaisesti kaapanneet ja omineet rengit eivät otettaan hevillä löysää, sillä nämä ketkut ovat monopolisoineet myös väkivaltakoneiston jonka turvin vain jakelevat määräyksiä ja velvoitteita, veroja ja maksuja toisensa perään.
Ja rupusakki kulkee ja vaeltaa peräkanaa, nyreänä, mölisevänä homogeenisena laumana vailla järjen kipenettäkään, pelkkänä höykäsen pölähdyksenä tällä haavaa.
Ilman että edes yksi valistunut kohottaisi päätä muita ylemmäksi ja sanoisi:
- Vedetään nyt!
Johon toinen:
- Yhtäköyttäkö?
Ja taas toinen:
- Yhtäköyttä!
Ja vielä toinen:
- Heitätkö kiven?
Johon määrätietoisesti:
- Heitän.
Itse pesin käteni viime tipassa, yhdennellätoista hetkellä ja repäisin esiripun. Se tuntui hyvältä. Päätän itse mitä suuhuni laitan.
Lisäksi kierrän kaukaa kaikki KEVYT-tuoteet ja terveyshyllyköt. Warmuuden vuoksi.
Tunturin kallaassa, porontaljalla ketkottaessani, taivaanrantaa maalatessani, palautan usein wanhan mestarin wiisaat sanat:
"Ei kuolemaa tarvitse pelätä vaikkei sitä nyt ensimmäisenä toivokkaan atimaan."
