perjantai 20. maaliskuuta 2009

TASAN



TASAN

Eivät mene onnenlahjat nyt tasan. Elämme aikaa jossa ahnehtimalla kerätyt rikkaudet haihtuvat ilmaan ja vain pahanpäivänvaralle veroparatiiseihin kätketty varallisuus merkitsee jotain kiinteän omaisuuden lisäksi.
Se on kovin ikävää että niin suurella vaivalla keinotellut ja tyhmemmiltä puijatut omaisuudet eivät säily, eivät edes paremman wallasväen huostassa.

Köyhiä ryysyreppanoita, rupusakkia ylipäänsäkin, lama ja onni kohtelee paljon helläkätisemmin. Tuulenhuuhtomasta perseestä kuin ei voin paljon enempää raapia. Sen uskoo jo länsi- ja itämainen keinottelijakin, verottajan ja markkinointikoneiston lisäksi.

Kun kuluttajien riittävän pitkä paasto syksyyn mennessä kulminoituu fantastiseksi huipentumaksi á la Katainen, alkaa kaupan monopoleissa punaisten lappujen aika.
Deflaatio pudottaa hinnat vihdoinkin inhimilliselle tasolle. Voilá.

Olisiko jopa niin että tämän päiväinen kevätpäivän tasaus on merkkipäivä joskus tulevaisuudessa siinä mielessä että syyspäivän tasauksen aikaan, puolen vuoden päästä 22.9. saamme eineitä jo huomattavasti nykyistä edullisemmin. Niinkö joutuvat SOK ja KESKO taipumaan monopoleissaan

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kevätpäiväntasaus eli Aries-piste ja mitä se on:
Aries-pisteen Greenwichin keskiaika muutetaan asteiksi, jolloin saadaan Arieksen tuntikulma GHA, Greenwich Hour Angle. Tähän Arieksen tuntikulmaan liitetään sideerinen, kiinteä, tuntikulma.
Näin on muodostettu havaitun tähden Greenwichin keskiajassa oleva tuntikulma.

Tähän tähden tuntikulmaan lisätään merkintäpaikan itäinen, tai siitä vähennetään merkintäpaikan läntinen, longitudi. Näin muodostuu tähden havaintohetken tuntikulma LHA, Local Hour Angle. Tämä on tätä.

Taivaankappaleen LHA ja deklinaatio sijoitetaan ns. merenkulun pallokolmioon, josta logaritmilaskutoimituksen avulla ratkaistaan taivaankappaleen laskettu korkeus kahden suorakulmaisen pallokolmion avulla.
Ei sen kummempaa! Tämän tietää kaikki. Wikipediasta.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kevätpäiväntasauksen aikaan yö ja päivä ovat kaikkialla maailmassa yhtä pitkät. Mustikkamaillakin. Se onni vain vaihtelee siellä enemmän kuin täällä. Muuten kyllä sama ikiwanha maailma. Niille jotka jotenkuten kykenevät irrottautumaan nykymenosta, tämä päivä saattaa olla jonkin sortin kevään alkamisen hetki. Alkusoitto. Housut siis pois ja hauskanpitoon!

Kultainen kehrä, ajast'aikaa ympyröity risti - symboli, siirtyy tänään 20.3. ajassa ja elossa, taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle ja meillä päivät tästä eteenpäin sen kun vain pitenevät.

Napapiirin pohjoispuolella kuten täällä Ultima Thulessa, asia kääntyy sille mallille, että meidän päivämme jatkuu toukokuun alkuun saakka sukkelammin kuin piirin etelän puolella ja lopulta yö katoaa meillä typö tykkänään. Yö lakkaa tyystin olemasta koska aurinko näkyy koko vuorokauden ympäri.

Tänään alkaa kaukaisella Pohjoisnavalla puolen vuoden pituinen kesäaika ja etelänavalla kaamos.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Wanhat jumalatkin ovat olleet kevätpäivän tasauksen aikoihin parhaimmassa vauhdissaan ja ovat he antaneet tavallisille kuolevaisille monen monta oiwallista syytä erinäisiin hilunpilttuisiin. Olisiko tässä päivässä aivan hyvä syy heittäytyä melko holtittomaksi ja alkaa juhlimaan markkinahömpötyksen kompastelua?

Tämä tuokio oli etenkin Jumalattarille eroottista juhlaa. Osa saapui maan päälle vähäpukeisina nauttimaan aisti-iloista kuolevaisten kanssa. Tuskinpa sellaiselle hekumalle kampoihin pani yksikään miehenpuoli? Veikkaan että jos joku alkoi esittää nuhteetonta wanhaa poikaa, se poltettiin sukkelaan roviolla kerettiläisenä vaikkei ideaa oltu vielä ehditty keksiäkään. Waimoväen orientoitumisesta vapaaseen seksiin Jumalattarien kera historiassa ei ole juurikaan tietoa.

Ne Jumalattaret, juuri ne löyhäperäisimmät, ne jotka varomattomista iloitteluista sattuivat tiinehtymään, synnyttivät etupäässä auringonjumalia, tietty. Ja joku selityshän sille piti keksiä, holtittomalle naiskentelulle, kun menivät takaisin taivaisiin, joten tarujen mukaan nämä hedelmöittyivät neitseellisesti, jo pelkästä sormella hipaisusta. Joopa-joo. Seli-seli. Uskovatkohan Jumalat toisiaan?

Niinpä sitten kaikkien yllätykseksi, yhdeksän kuukauden kuluttua, joulun tienoilla,
uudet jumalat tupsahtivat maailmaan. Viattomista neitseistä.

Yhdelle syntymätapahtumalle noista edellä mainituista joku paavin kelmi joskus 4:llä vuosisadalla jJk. keksi antaa merkityksen Jeesuksen syntymäpäivä.
Siitä
ideasta ovat sitten kaupustelijat täysin rinnoin ottaneet ilon irti. Ja rahastaneet viimeisenkin lesken rovon.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Muinaisina aikoina entisessä Roomassa, taisi muuten olla Lempo soikoon jo ennen Talvisotaa - muistelen, vietettiin kevätpäivän tasauksen aikoihin orgioita tunnetun viininmaistajan Bacchuksen kunniaksi. Kreikassa sammahtanut Dionysos , edellisen inkarnaatio, etten sanoisi kaksoisveli, kapaisi ylös kuolleista ja tästä ilostuttiin sen verta runsaasti että hänenkin kunniakseen järjestetyissä kekkereissä viini virtasi ja alastomat naiset ilakoivat kovin paheellisesti. Syntiä ei kyllä tehty. Sitä ei oltu vielä hokattu ideoida.

Tiedossa on että niihin aikoihin myös muudan Persefone palasi bileisiin mukaan takaisin Manalasta kun sai kyydin lautturi Kharonilta.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Anglosaksisessa kinkerpiirissä keksivät vasta jälkikäteen kopioida muinaisten foinikialaisten Astarten, hedelmällisyyden ja seksuaalisen rakkauden jumalattaren, jonka puolestaan foinikialaiset olivat ehtineet kopsata mesopotamialaisten Ishtarista ja antoivat sille kylmästi ja hämäysmielessä nimen Ostara. Tekijänoikeuksia ei tunnettu. Tai myönnetty. Teostot sun muut oli vasta suunnitteilla.

Panivat sen sutturan saapumaan sitten maan päälle jäneksen muodossa nauttimaan aistillisista iloista. Joopa ja joo, kaikkea se saksalainen keksiikin, ainakin ameriikan saksalainen (Hugh Hefner)

Näihin kekkereihin liittyivät myös monet hedelmällisyyttä edistävät taiat. Ostaran uskottiin jäniksen muodossa munivan hedelmällisyyttä lisääviä munia??? Ei mitään arkisia papanoita kuten tiede yrittää väittää. Ei sinne päinkään. Nämä Ostarat muni silkkaa Viagraa. Ja ilman reseptiä!

Tästä syystä korvaukseksi ynnä vastalahjaksi juuri tälle Jumalattarelle erityisesti waimoväki kuunnostautui, kiikutti ja uhrasi
kukkia ja värjättyjä munia hymyssä suin. Päänsärystä ei sen kummempaa meteliä nostettu. Pieni episodi tosin sattui kun muudan suomalainen kukko värjätyt munat nähtyään meni ja tempasi riikinkukkoa turpiin ja pieksi kanansa.

Villeimpien kertomusten mukaan juhlissa harrastettiin aika estottomasti myös seksuaalista kanssakäymistä. Pyrittiin hameen alle vaikka Ukon juhlaan oli vielä kolmisen kuukautta. Pääsiäismunien perinne on siis varsin eroottinen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kevätpäiväntasauksesta on vanha kansa ennustanut myös tulevia. Jos tuli lunta tupaan, katto oli rikki ja mitä hetimmiten kipaistava paikkaamaan.
Jos taas isäntä tuli Ostaran luota vasta aamuyöllä kotiin - ei ollut asiaa vielä wappunakaan vaolle.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

torstai 19. maaliskuuta 2009

murphyn laki


"Jos tänään päätät mennä huomenna kuvaamaan talven törröttäjiä,
niin on warmaa että aurinko
paistaa vaikka minkä tekisi!"

ON OLEMASSA LAKi



ON OLEMASSA LAKi

Jos tunturissa umpihaalarissa ennättää hätä nousussa,
se ylös hopulla lennättää,
muutoin on joutuin housussa,
koska vetoketju säännönmukaisesti jää jumiin
ja iskostuu ainiaan vainoomaan painajaisuniin.

Muulloin se ei pysy kiinni ja kulkkuun tuulee
vaikka sitä luulee että se estää vinkan sisälle vetimiin,
evää kevään pääsyn luihin ja ytimiin,
alle ujoimman intiimin rääsyn.

Ylhäällä päällä - hyvälläkin säällä,
uhalla puhaltaa,
hiki haihtuu, eetos kuihtuu,
tunne vaihtuu nousun kuumasta kiimasta hyiseen viimaan.

Aatos turtuu, mieli murtuu
ja jos ei siitä tokene,
on piankin housussa se mikä uhkasi nousussa.

Ei auta kun porkat kinokseen viskoa,
kiskoa haalari auki,
hoitaa asia ja tarkistaa ettei sivakoiden kannoille
eikä huppuun osu hosuessa.

Jos myötäseen mennessä tuoksuu - EI HÄTÄÄ,
se on vain Murphyn laki.

Oh-show-tah hoi-ne

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

KOHTU JA LOHTU



KOHTU JA LOHTU

Täpärä, arvoituksellinen, epämääräinen hämärä;
se valuu tunturin tälle puolen epäselvänä.
Tismalleen samaan aikaan,
kun toisen puolen punaoranssinen valoseinä valuu
esi-isien henkien luo.
Salaperäiseen tarujen maahan,
pimentoon, taivaanrannan taa,
viettäviä, ristiriitaisia runokuruja myöten;
laulaen menneiden aikojen wäkeviä säkeitä.

Ja ne kultareunaiset pilvet. Kultareunaiset pilvet.

Tiukka sini vaihtuu toviksi niukaksi pastelliksi
ja häilyy pois.
Hetki on mennyt.
Se kuuluisa sininen herkkä tuokio.
Runoilijain kohtu ja lohtu.

Vain kajo enää jäljellä,
verkkokalvoilla viipyilevä hailea sammuva kajastus.

Hetken tunne on kuin autiossa, pimeässä maassa,
kuni linnunrata kirkkaine pisteineen alkaa piirtyä esiin.
Äänettömine humuineen ja sumuineen.

Jäljellä on tunne, viipymä lämpimästä valosta.
Kaipaus uudesta huomenkoista ruusunpunaisena
taivaanpiirin yllä.

Oh-show-tah hoi-ne

tiistai 17. maaliskuuta 2009

KORRET


KORRET

Nollan tienoon pakkasessa, sudenhetken päättyessä,
koin koittaessa koillisen piiriä
raottaa,
raotan parahtavaa uksea ja pujahdan taivasalle.

Nakkaan valmiiksi pakatun repun selkään,
en pelkää että joku pitää hulluna.

Hullujen ei moista tarvitse pelätä aamuisin.
Sivistyneet nukkuvat vielä peittojensa alla,
uneksivat täpötäysistä ostoskoreista.
Korkeintaan naurahtavat unissaan tyhmille.

Sovitan sivakat alle, pujotan päläät
ja tukin kippurat mäystimiin.
Kurkotan seinäviereen nojaavat porkat kouriini
ja tyrkkään kerkät herkkään yölliseen vitiin,
ynnä annan alkuvauhdin rantteelta myötäleeseen.

Notkosta alan kivuta vilttoa kallasta.
Arka valo tulee edestä.
Kapuan hohdetta kohden.
Ensimmäiset kuuraiset korret osuvat silmiini.

Tämä on hyvä kolkka etsiä hereää kauneutta.
Sellaista joka panee raavaan uroon lirauttamaan
muutaman kyynelpisaran tunturin pintaan.

Tietysti jos akat ei ole näkemässä.

Oh-show-tah hoi-ne

maanantai 16. maaliskuuta 2009

kolkytä



Yykaakoonee-kuvakotkotus jatkuu.


Tässäpä kaikille tuttu Niittyleinikki (Ranunculus acris),
saameksi: Fiskesrássi

Sillä on kuten näkyy, 5 terälehteä jolloin kuudesta leinikistä
niitä kertyy haasteessa vaadittava määrä.

Vaikka tästä näön perusteella saisikin aivan oiwallisen kesäsalaatin,
niin sen sisältämän ranunkuliinin hajoamistuotteena syntyvä
protoanemoniini aiheuttaa sisäisesti nautittuna kammiovärinää
ynnä hengityselinten vajaatoimintaa.

Eli en suosittelisi kovin herkästi lähisukulaisille.

Lisätietoja

KUVAiLEMASSA


KUVAiLEMASSA

Pek-pek, peukku-peukku, pek-pek! Ensimmäinen ääni tuntikausiin selkosessa. Riekko perhana omistelee marastoa jonka yli olen kapuamassa juuri. Yksinäinen riekkoriepu, rievssat on sinnitellyt talven yli. Ihme ettei kettunen ole sitä napannut.
Ei taida sille puolisoa tälle keväälle löytyä. Vähiin menee ennen kuin loppuu.

Kah, tuossahan sen jäljet on, liihotellut yöksi kieppiin ja siitä ponkaissut sitten eineelle, koivun silmuja napsimaan. Vähiin ovat huvenneet elikot kiveliössä, ketunjälkiä vain on runsaasti, jäneksenkin polkuja jonkun verran, purojen auteissa kärppäkin merkkinsä jättänyt. Loput kuuluvat poroille ja peltipailakoille.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Paras kai olisi jos ei inimisen jäljistä mainitsisi mitään, jatkaisi vain hidasta paarustamistaan pitkillä metsäsivakoilla kantamuksensa kera. Olisi helpompaa kun ei antautuisi tsottailemaan koko asiaa, vain kun sattuu ihan munaskuihin saakka.

Miksi pirulauta? Mikä se panee inimisen penikan moottorin selkään kavuttuaan vääntämään hanan täysille ja ajamaan jäällä tahi kallaassa ympyrää kuin hulluksi tullut koira? Mielipuolen lailla sekoittuu inimisen humeetti kun monta kymmentä konia potkii ja raastaa karstannetta persien alla.

Miksi sitä ei saata vain ajaa paikasta toiseen? Samaa jälkeä mitä muut jo ovat ensinnä menneet. Mäen kallas saattaa olla rauhallisen suksijan vinkkelistä kuin sateen pieksämä lehmänpaska, kynnöspelto. Sekaan on nakattu kaljatölkki, sipsipussi tahi tupakkiloota ynnä muuta roskaa mikä käteen sattuu tarttumaan.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Moottorikelkka on siitä ihmeellinen vekotin, että väsymättä se jaksaa kiskoa tunturin kupeeseen kokonaisen mäyräkoiran joskus parikin mutta siihen ne voimat sitten loppuukin. Edes nahkaa se ei joskus takaisin kykene viemään. Pulloista tai tölkeistä nyt puhumattakaan.

Olkoon pahkeinen koko asia, harmittaa vain. Nousen tämän kielaksen päälle ja katselen mihin kohtaa Šuvvuáivinjänkää osuin tästä suunnasta. Kuitenkin kammin pitäisi erottua selvästi. Sikäli mikäli tolkuissani olen.

Sivakoin tästä rantteelle, teen lapiohommat sekä putsaan piisin hatun. Sitten ei muuta kun raapasen tulet ja alan muuria lämmittämään. Siinä ehätän pari honkapölliä pätkiä ja halkoa ootellessa, kuni alkaa kunnolla vetämään.

Juon kohvet, einestän ja panen maate. Tälle päivälle riittää kun kuuntelen tulen räiskyntää ja nurkkien ääntelyä. Laiskottelen uneen saakka.

Aamulla vasta alan hoppuamatta valmistella kamerahommia. Jos sattuu semmoinen juohtumaan mieleen. Kiirettä ei ole.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

PiTKÄT KEVÄÄT



PiTKÄT KEVÄÄT

Toinen meistä yhdestä läks' juuri kevättä vastaan.
Outamaihin. Valmistelemaan sitä.
Susista enemmän kukan näköinen kuin kukaan.

Vaan pitkät on - keväät - Ultima Thulessa.
Muudan alkoi tammikuussa, jäät suli,
rinnassa korvensi tuli, sama ajatus molemmissa päissä.
Ja kaupan päälle täysikuu tunturissa - kerran kuussa,
ilmojen pidellessä nolona silmiään kiinni aina sen tovin,
tulisen kuuman ja kiihkeän kovin.

On hyvät oltava eväät jotta kaksi voi olla yksi.
Harmaassa autereessa puron lompolosta rukoilemalla,
pahoitellen, nolona ja anteeksi pyydellen - sanoisinko;
yksinomaan kontallaan neuvoteltua tammukkaa.
Ettei häiritse ei loukkaa kun avannosta kalan koukkaa.

Mutta on se sitten hyvääkin. Outokala.
Savussa aikansa köllittyään
muuttuu kuninkaitten herkuksi. Sekä yhden Prinsessan.
Peräruu'aksi levännyttä tunturiporoa
karpalokauluksella.

Matkaevääksi tönkkösuolattua raudunkylkeä.
Jopa niistä vaikka Inarin kirkkoon paanukaton latois'
ja naulais' kehdatessaan.
Tuulispäällä mennessään naurais'
kun miettis' muitten hölmistyneitä ihmetyksiä:
Nahkatornissa kalanahkainen katto!


Oh-show-tah hoi-ne

lauantai 14. maaliskuuta 2009

TARKiSTUSMiTTAUS



TARKiSTUSMiTTAUS


Puolipoutaisen pilvenlongan alla pälvellä loion - koipia oion,
viltossa kallaassa selkäpiillä, pahtaan nojaten.
Miellän maailman ahtaan.

Iirikset avoinna, väliin kiinni - taukoa pitäen. Yksin.
Niin paljon on ilmapiiri muuttunut sitten viimen,
että on syytä tarkistaa ettei täälläkin.

Tämä on hyvä sija. Hieno paikka. Tyyni kohta.
Selän takana satoja tonneja jyleää pahtaa.
Ei pääse pohjoisen hyinen tuiverrus luihin ja ytimiin.
Lahkeet eivät lepata, pikemmin roikkuvat velttoina,
kuin lippu tangossa tyvenessä leppeässä.

Etelä porottaa raoista, porot juoksevat kurusta,
palaavat karusta, säikkyivät hukkaa, pitkätukkaa.

Karstanne heijastuu silmiin nokilasien läpikin.
Joku pannahisen pyörre tempaa hyppysellisen ihviä
ja nakkaa ilmaan miljooniksi hopeisiksi hiukkasiksi.

Otan rennon asennon taljalla,
annan pään repsahtaa vasemmalle hartialle,
itään, horisontin reunaan, missä maa ja taivas yhtyvät.

Alan hiljalleen siirtää katsetta,
otan kiintopisteitä maamerkeistä.
Mittaan-mittaan ja mittaan, tauotta mittaan,
kuni pään pollukka repsahtaa oikealle hartialle.

Huo'ahdan helpotuksesta. Kaikki tämmaa.
Sama mitta. Maailma ei ole muuttunut, vain inimiset.
Taivaan piiri on edelleen yhtä pitkä kuin vuosi sitten.


Oh-show-tah hoi-ne

perjantai 13. maaliskuuta 2009

TERVETULOA ABSURDiSTANiiN!


TERVETULOA ABSURDiSTANiiN!

Uskovatko jumalat toisiinsa? Sopii tässä vaiheessa markkinatalousunelmaa kai kysyä. Uskovat politikat toisiinsa tai kykyyn hoitaa homma kunnialla kotiin? Uskooko heimo?

Monen suu on tätä nykyä ymmyrkäisenä kun Fazerin Pepellä. Selityksiä, ontuvia osin tahi kokonaan, kaadetaan toistensa päälle. Wanhempi väki on kummissaan; eikö säästäväisyys olekaan "hyve" tai viisautta? Tyhjääkö on vuosikausia elää kituutettu ja kitkutettu väärin?

Pitääkö velattoman inimisenkin alkaa tekemään hillittömästi V€LKAA että koko heimo pelastuu? Pitääkö velattoman maksaa muiden tekemiä V€LKOJA? Sitäkö on yhteisvastuu, että yhdet tekee ja kaikki maksaa?

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Hyvin runsaasti näyttää siltä että tämänkaltainen markkinahulluutus on tiensä päässä. Sittenkin vaikka kaikki V€LAT suoritettaisiin sileäksi. Heimolle jää käsiin vain Musta-Pekka - kourallinen paskiaisia jotka oman nahkansa pelastaakseen puuhastelevat muiden piikkiin suoritettavaa ikuisiksi ajoiksi.

Toinen asia on sitten se ettei kenelläkään ole heittää peliin muutakaan järjellistä toimivaa vaihtoehtoa. Iniminen on inhimillisten heikkouksiensa vanki. Ahneus ja vallanhimo juottavat karvaan sopan niillekkin jotka ovat taudilta tähän saakka välttyneet. Sosiopaattien V€LAN maksajiksi kelpaavat kaikki joilla on mahdollisuus saada HETU - syntymättömät lapsetkin.

Nämä lapsirievut lasketaan valtion tulevissa budjeteissa V€LAN maksajiksi vaikka syytä heissä ei ole siihen edes perisynninkään vertaa.

Voi vain kysyä missä piilee kansakunnan järki. Eikö todella edesvastuutonta polittista demokratian irvikuvaa enää saada hillittyä? Onko polittinen syöpä koko heimon tuho?
Kuka täyspäinen vanhempi toivoo jälkeläisilleen
tuollaista V€LKA-taakkaa?

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kovin monella keski-iän ylittäneellä vielä omatunto soimaa, onneksi, kun nyt ollaan valmistautumassa hoitamaan politikkojen tekemiä virheitä V€LALLA joka ulottuu lasten ja lastenlasten päälle - lastenlastenlastenkin. Sumeilematta, pelkällä polittisella valtakirjalla joka saataa päättyä kesken kaiken kuin kananlento. Väärä tyttöystävä lähettää textiviestin ja se on siinä. Vastuu loppuu siihen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tämän päivän tilanne kuvastaa suorastaan oiwallisesti juuri sitä 70-luvun muoti-ilmaisua, jolla edustuksellista demokratiaa kuvattiin:
"Heimo ostaa viinapullon ja ministeri tulee humalaan"

Nyt vain mittakaava on suunnaton, suorastaan mieletön. Ministeri ottaa polittisen vastuun sekä silmittömästi V€LKAA ja kansa perillisineen maksaa sitä mustankirjan sanoin aina neljänteen polveen saakka. Vaikka ei ne neljä sukupolvea oikeasti mihinkään riitä!

Huihai, jos nyt otetaan V€LKAA 60 miljardia €uroa, se on €uron sekuntivauhdilla lyhennetty juuri sopivasti ennen vuotta 4000. 60 miljardia €uroa V€LKAA = 120 000 €uroa/asukas. Ja V€LAN korot siihen lisäksi päälle. Syntymättömillekkin.

Tervetuloa Absurdistaniin!
Palataan V€LAN korkojen maksuun joskus vuonna 5000
jos täällä sattuu enää ketään olemaan kotona.



Oh-show-tah hoi-ne-ne

torstai 12. maaliskuuta 2009

kahvin hyvyydestä


Näkymä Muotkatunturin erämaasta eilispäivältä.

Suoppâjävruáivi (435m), pilkisti silmään kun ahmimme
puolipäiväsellä ulkoruokinnassa makkaraa, leipää ja kuivalihaa.
Tykötarpeineen.

Palan painikkeeksi,
mikä myös mainittakoon tässä yhteydessä
kuriositeettina, ryystimme nokipannukahvia
ja nautimme siemaillen sen hyvyydestä.



MiELEN KUViA KOUKEROiNA


MiELEN KUViA KOUKEROiNA

Otin siitä kuvan tai pari muistaakseni,
todistaakseni muille näkemäni.
Suorastaan näppäilin.
Vai olikohan se sittenkin pari sataa?
Otin minkä otin.

Räpyttelin silmillä, monen monta kertaa,
valmensin niitä. Harjoitin.
Otin pakastimesta paleltuneita ruokalusikoita
ja pidin silmillä. Tyhjää nyhjäystä
sekä tyhmää - pussit eivät suostuneet poistumaan.
Minun ikiomat, rakkaat pussini.

Pohdin tohdinko käyttää sumuefektiä;
jospa laskenkin ripset iiristen eteen verhoksi?
Vai rypistänkö kulmia?
Siitä tulee pulmia kyllä, lapset pelkää.
Sitä paitsi - kuka nyt itkeviä penikoita kuvaa,
niitähän näkee uustiskuvissa. Joka päivä.

Viritin, säätelin,
kokeilin useita aukkoja, syväterävyys-syväterävyys;
soi alvariinsa päässäni.

Ja suljinaikoja,
hermostuneena kuljin ympäriinsä.
ja mietin. Suljinaikoja.

Oli niin paljon kuvattavaa, etten tiennyt mistä aloittaa,
joten avasin silmäni ja katselin poroja.

Oh-show-tah hoi-ne

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

MAALiSKUU


MAALiSKUU

Täysikuu,
sinä mahtavan Horuksen kaunokainen.
Pullea, tiine - suuri ja keltainen maaliskuu,
mehevän ihana lihava kuu.

Malta, tulen tervehtimään tunturin laelle.
Anna ajan polkea paikallaan - ikuista pyörää pyörittää.

Tulen jos herään, olen syönyt juonut ja kyllä.
Jos löydän reitin ja kyydin, enää ehdin ja puku on yllä.

Odota kunnes siskosi on kavunnut taivaanpiirille,
kasunnut täyteen loistoonsa,
kylvänyt hopeisen välkkyvän peitteen seutujen ylle,
häätänyt pilvenvarjot ja täysillä maailmaa läätää.

Jos jaksat, ryntään luoksesi hienolla hohtavalla vaunulla.
Kiljuen, vonkuen, savuten ja katkuten että kuulet.
Tiedät tuokioksi malttaa.
Enkä silloin ole yksin. Tulen.
Mustassa kiiltävässä kuoressa, yksisilmäisenä kahtena.

Kohisten tohisten kaarramme tunturin kupeeseen,
valkoisten nietosten päällä, aaltojen ylitse poikki.
Kaukana pysähdyn ja kumarran jäällä.
piirrän merkkisi etelän tuulien pyyhittäväksi.

Autiolla tuulisella rannalla kasaamme rovion
ja tarjoamme sinulle kuumia herkkuja
matka-askiemme uumenista.

Oh-show-tah hoi-ne

tiistai 10. maaliskuuta 2009

KUUSUUNNiTELMiA


KUUSUUNNiTELMiA

Se on joko majakka tai rovio rannassa,
ellei sitten kevät ja huomenen täysikuu etuajassa.

Majakkako? Mistä sinä tänne Ultima Thuleen loiston,
keskelle ei mitään?
Omasta päästä - mielikuvitus hassuttelee. Hui ja hai!

Rovioko rannassa? Mahtaa olla. Kalamiesten.
Mutta että kevät?! Sanoitko kevät? Siis toivonko kipinä?

No se se on. Warmasti kevät. Kaarneet nai jo.
Ja kuukkelit.

Tämä ei ole helppoa, turha luulla, älkäät naurako,
on vaikea tunnustaa. Tuoda julki. Ujostuttaa. Nolo olo.

Kuitenkin yhtenä päivänä ensi viikolla Aries-piste!
Valon juhla alkaa, kaappaan kultaisen kehrän,
kahmaisen otteeseen, kierrän käteni ympärillensä,
nostan syliini ja kiikutan savuiseen kotaan, minä polo.

Lasken sen hellästi taljoille,
kallistun ylle - olen hetken vain hiljaa.
Annan sitten kaikkeni.
Otan syleilyyni, kerron kuinka olen kaivannut
ja tyhjennän kaiken päässä haudotun sen syliin;
suunnitelmani, salaisuuteni - ties mitä hullua keksin,
onnessani.

Oh-show-tah hoi-ne

maanantai 9. maaliskuuta 2009

MERi


MERi

Koillinen oli puhaltanut jo kolmatta viikkoa yhtä soittoa. Jängät ja aavat oli kinostuneet asentoon. Jos ilmasta olisi päässyt vilkaisemaan, lumen pinta olisi kertonut tuulen suunnan. Samalla tavoin kuin puista näkee tuulisella paikalla vuosikymmenten aikaisen tuulien valtasuunnan.

Tunturi-Lapissa koillinen tarkoittaa että puhaltaa mereltä. Jäämereltä. Kosteus ei ehdi haihtua niin paljoa vajaan 150 kilometrin matkalla, että se muuttuisi ja tuntuisi kuivalta mannertuulelta. Tuulessa on ilmiselvästi meren tuoksu.

Ja onpa sillä tuulella matkaa tulla, kelpaa sen posottaa, nelisen tuhatta kilometriä saa rynnistää, jos huvittaa - viivasuoraan meren päällä.
Kyllä siinä meren suolainen, toisille suloinen tuoksu ennättää tarttua.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Seison Cuorboaivin päällä, noin 440 metriä korkealla ja tähystelen. Vustenjávrin koskematon sileä lumiselkä satakunta metriä alempana ja kolmisen kilometriä pohjois-koilliseen näyttää houkuttelevalta puolenpäivän aikaan.

Tänään ei ole vielä isompaa hoppua, sää vain paranisi aamuun kertoi radio. Ja aamulla auringon noustessa, oikeastaan jo ennen sitä, silloin pitää olla reikää kairaamassa neitseelliseen järven kettuun ja olla välkkyviä syöttejä syövereihin lappamassa omaksi onneksi ja raudun onnettomuudeksi.

Vai voiko sitä onnettomuudeksi raudulle lukea jos se ikänsä kylmissä vesissä on joutunut hytisemään melko loivalla eineellä ja nyt olisi sille tilaisuus tarjolla, kamuta pilkin perässä kuumalle voikylläiselle pannulle ja siitä sitten aikanaan köllähtää kuuman perunahutun viereen, oranssin porkkanaraasteen ynnä vihreiden herneiden kaveriksi hyvässä sovussa?

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Gursabuncin luoteiskyljellä on iänikuinen kamminröhjä, hylätty ja perattu. Kennen liekkään? Sen verran vielä yhä katon syrjää, ettei ihan satanut päälle, jos siihen sattuisi osautumaan. Uunin röhjöä ripaus jäljellä - arkitehtooninen kivikasa jonka saattaa todella viluissaan kuvitella uuniksi. Jos sattuu olemaan puita mukana.
Muuten ei, on tyystin viraton raunio koko keko.

Sinne on tarkoitus laskeutua ja vaatimaton leiri laittaa ja yösyön viettää. Puita on pari säkillistä. Talviasuttava makuupussi ja sen alle ilmapatja, porontaljoja päälle sekä alle ynnä vedenpitävä laavukangas.
Tenttukeitin ja muut tykötarpeet eineineen. Tietty.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tämä ei ollut lääkärin määräämä terveysmatka. Kaikki muutkin "kevyt"-tuotteet olin sivuuttanut kaupassa kiihtyvää ärtymystä tuntien. (kaikkea perkuleen paskaa sitä inimisille ruoan nimellä saadaankin myydä terveyshömpötyksen piikkiin ja kiskurihinnoilla)

Kaikki mikä maistuu suussa, on vaarallista ja kiellettyä. Stana!!! Ostin paketin voita, ruisleipää, kilon siankylkeä, sokeria, kermatörpön sekä Presidenttiä pakan. Lisäksi reilun kilon tangon Kotivaran metwurstia hätävaraksi.
Siinä kaikki.

Meri tuoksuu, tästä on matkaa merelle vain noin 70 kilometriä ja olen vielä iki puolikilometriä merenpintaa ylempänäkin. Tuoksuu hyvältä. Suolaiselta.

Kiskaisen peltipailakan pörisemään. Tarkistan että kaikki seuraa mukana ja lähden tunnustellen laskeutumaan Gursabuncin suuntaan. Aurinko jää selän taakse.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

JOUTSEN


JOUTSEN

Kasvoja vasten lämpimän tuulen leyhähdys.
Männyn tuoksu, ajan verkkaisa juoksu ja lumen kihinä.

Ensimmäinen vesipisaran tanssi osuu suoraan silmään.
Lisää tippumista harjoittelevia sulia tippoja, litimärkiä,
valuu pitkin kiiltävien puikkojen kärkiä.

Aamun ensisäteet taittuvat puikkojen huipuista
Kuvittelen äänettömän kilinän lisäkoristeeksi
kauniille warhaiskevään huomenelle.
Viherpeipon hirinä entää porstuan rapulle,
tavoittaa seisovan unisen haamun.

Kailotus virran mustan veden ääreltä,
kosken niskan päältä, kylmältä jäältä.

Pyörteisestä silmästä partaalle kavunnut Suuri Valkoinen,
oltuaan aloillaan, nousee jaloilleen,

ojentaa kaulaansa, kahmii siipispankoillaan ilmaa,
toitottaa loitommalla olevalle puolisolle,
asettuu uudelleen aloilleen.

En tiedä kauanko minä jaksan näkyä katsoa.
Jotenkin tuntuu että olen jo ilmaissut liikaa.

Kuitenkin näen tuolla, ylitse vuon, talvisessa myrskyssä
hurjina kiitävien tyrskyävien lumiryöppyjen takana,
valon pisteen pilkottavan.
Lienee kevät?

Oh-show-tah hoi-ne

lauantai 7. maaliskuuta 2009

yheksän


Yykaakoonee-kuvakotkotus jatkuu.

Kurjenkanerva (Phyllodoce caerulea), saameksi: Váravárpá.
Lisätietoja

LUMiVALKOiNEN AiViNAPAiTA


LUMiVALKOiNEN AiViNAPAiTA

Huomen tulee ja menee, vaeltelee pitkin ja poikin,
valtavin loikin - tekee sen mitä itse haluaa.
Maa on kaatumaisillaan syteen,
liki kaikki ovat varpaillaan savessa. Otsalla hiki.
Kummallinen aamu. Eriskummallinen.

Kävelen aavikkoa jäistä, olen tulossa omista häistä.
Valkoinen pumpulisade valuu takana,
ellei ole höyheniä, on pitsinen puhjennut untuvatyyny,
kenties sittenkin morsion riisuttu tylli tuulessa.

En näe kovin hyvin sillä silmäni on tiukasti sidottu,
mustilla paksuilla sukkahousuilla.
Terät kiepautettu nätiksi rusetiksi ympäri nielun.
Onni täyttää sielun ja pursuu yli rinnuksille.
Valkoinen aivinapaita - kaulukset auki lepattaa.

Minua oudosti naurattaa, olen onnellinen mies;
vasta vihitty ja kaikki hyvin.
Lupaa tiskaamiseen ei enää tarvitse kysyä,
nyt voin toimia omin päin.

Tumman syvän veden syöverit,
valkean, paksun hangen alla kiskovat ajatuksiani
ja kun saan lopulta pinnisteltyä itseni pinnalle
myrkytuuli repii ja raastaa yltäpäätä.
Kiskoo niin että minun on kynsin ja hampain pidettävä
siitä minkä minä luulen omakseni.

Oh-show-tah hoi-ne

perjantai 6. maaliskuuta 2009

KOiRiiTTEN RUOKAA KUN HALLiTUS EKSYY


KOiRiiTTEN RUOKAA KUN HALLiTUS EKSYY

Alkuvuodesta, tammikuun puolivälissä mainitsin ohimennen jotain koiriitten ruu'ista. Siitä kuinka edesvastuuttomasti muutamat tunnetut, kovasti mainostetut tuotemerkit tuputtavat ja myyvät roskaa ruo'an nimellä, seurauksista välittämättä.

Tuolloin oli kyseessä Friskies ja siitä saadut ikävät kokemukset. Tuotemerkki käyttää sotkuissaan tyystin koiriitten luonnolliseen ravintoon kuulumattomia allergisoivia ainesosia tietoisesti, siis mielestäni suorastaan rikollisesti. Vehnä ja soija kun eivät ole ikuna olleet koirujen luontaista ravintoa.
Joka muuta väittää - puhuu pötyä. Prkl.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Oireettominen koirujeni rapsuttelu kiihtyi wiime syksynä niin että aloin tutkimaan asiaa perin ynnä pohjin. Kun kaikki epäilykset johtivat ravintoon, päädyin sitten lopulta vertaamaan ravintoainesisältöjä vs. oireet/allergiareaktiot.
Ja siitä sitten eineen vaihtoon ja testaukseen.

Löysin suomalaisen valmisteen Jahti & Vahti (toki mistään ei voi näköjään mennä enää valalle) jossa selkeästi ilmoitetaan ettei se sisällä nimenomaan allergisoivaa vehnää ja soijaa. Otin valmisteen käyttöön joulukuun alusta ja jo tammikuun, puolivälissä edellistä mainintaa kirjoittaessani rapsutus oli tyyntynyt selkeästi. Veriset haavaumat alkoivat umpeutua kun niitä ei kynsitty jatkuvasti auki.

Nyt, maaliskuun alussa, mitään merkkejä vaivasta ei ole havaittavissa, vain muutamia kutiamattomia rupiläikkiä, enää. Rapsutus on palannut koirumaiselle tasolle ja muutenkin otusten olemus on kohentunut.

Että tämmöinen ilouutinen tiedoksi kaikille koirujen kavereille. Kuivaeineen lisäksi syötin otuksille n. 30kg raakaa naudanlihaa ynnä siihen lisäksi luumassaa ja ydintä sekä poron reisiluita.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Asiaa tuntemattomanakin luulen että liikunnalla on hyvin suuri osuus siihen, miten nopeasti allergisoivat aineet poistuvat koirujen elimistöstä. Järki sanoo näin, en tiedä olenko oikealla tiellä. Mutta eipä liikunta koiruille koskaan tervanjuontia ole.

Sen verran törkeää rahastusta luontokappaleilla Friskies harrastaa että salvaa pitäisi koko firman johto ja osakkeen omistajat pakottaa syömään ainakin vuosi omia sörsseleitään.

EN SUOSiTTELE FRISKIES-tuotteita kenenkään ostoskoriin, koska koirut eikä muutkaan kotieläimet eivät voi eineitään nykymaailmassa valita. Ne syövät vain sitä mitä iniminen niille eteen lykkää.

Tämä tästä.

Tee ilmianto! - PAiNA NAPPiA!

Hiihtolomalla sitä saa iniminen vaikka mitä hullua päähänsä: Joku laskettelee ja hiihtelee alamäkeen ja siinä välissä ehtii keksiä sukset, lumen ja elakkeen yhä uudelleen ja uudelleen. Pitää sitten itseään neropattina ja vaikka minä. Rukalla toissa viikolla joku pitkän huiskea häiskä hiihteli edessäni ja kuvitteli sekä väitti koko ajan olevansa pääministeri, oli kai lääke jäänyt aamulla ottamatta.

Annoin olla, vaikka kyllä minä pari kertaa korjasin että pääministeri laskettelee lööperiä Arkadianmäellä eikä täällä, mutta niin se vain Rukahovin ovella tämä löyhäpää sanoa paukautti:
"...ja minä olen sentään pääministeri!"

Siihen Rukan käkkäräpäinen kotimainen portsari:
"Cay dy geg, a dos i ffwcio dy gath i fyny'r pen ol!"

Minua ja seuralaistani nauratti. Eihän nyt oikea pääministeri keksi elaketta uusiksi, jokuhan sen täytyy sekopää olla. No - joskus kuulee tarinoita, että vauvat olisivat vaihtuneet synnytyslaitoksella. Että onhan se toisaalta mahdollista... Mikäpä siinä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kun vallanhimo saa vallan sairaassa mielessä, silloin on alettava pakkaamaan. Koko alkuvuoden olemme saaneet mediasta seurata kuinka epävakaasti humeettivesi loiskuu hallituksen päässä. Kansakunta on syöksymässä sotaakin pahempaan kurimukseen ja sosiopaatit leikittelevät koko heimon kustannuksella kumpi heistä on isompi paska.

Vaikuttaa, että Narkissos-tauti on se jolla suomalais-ugrilainen kansa tuhotaan viime peleissä. Ei auta TSoinin suosio, eikä vasemmiston opposiittiö vaikka kuinka ristiinkin nojaavat.
Ammattitaidottomuus näkyy ja tuntuu. Jo katse kameraan kertoo sen että pääluut on tehty ohuista tarpeista. Tyhmyys, itserakkaus suorastaan paistaa läpi.

Pian ollaan kaulaa myöten suossa josta on nouseminen. Hallitus ei uskalla kertoa todellisuutta jotta sitä päästäisiin yksissä tuumin ylös. Kansan pitää nähdä ja kokea kaikki kalliimman kautta. Itserakkaudella ja vallanhimolla ei ole määrää.

Normaalioloissa, siviilissä, nämä kaverit kirjoitettaisiin pakkohoitolain mukaisesti lepositeissä hourulaan, mutta politiikka on ainoa alue inhimillisyyden kentässä jossa kaikentyyppiset sairaudet, etupäässä päähän liittyvät saavat mellastaa vapaasti. Laskun maksaa kansa. Joskus verellä, joskus selviää rahalla.

Maailma on täynnä esimerkkejä kansakunnan joutumisesta mielisairaan uhreiksi. Bush, Hitler, Stalin, Franco, Mugabe, Tatcher... Lista on loputon ja piikki auki:
-
-
-

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Joku muukin, en vain minä, esitti taannoin epäilyksensä, että tämä uunituores elake-jutska sattaa olla vain peite jostakin paljon-paljon suuremmasta ongelmasta joka on piakkoin pakko julkaista.
Saapas näkee mitä kenkä tekee.

Tähän asti kallein virhe on se että, nämä kaksi hölösuuta toitottivat koko maailmalle Suomen velanoton tarpeen. Se jos mikä tulee maksamaan keskiluokkaisille veronmaksajille paljon.
Se on niin käsittämätön lapsus, että sellaista ei tee edes pieni torikauppias.

Ei typerimmistä typerinkään yrittäjä mene hölöttämään etukäteen lainan
tarpeistaan rahoittajille. Siis kun on ehdoton pakko tiedossa. Ja antaa siten näille aikaa sopia lainan hinta etukäteen valmiiksi. Kortit paljastetaan vasta pöydässä.

Entä mikä on sitten näiden kahden tunarin vastuu? Poliittinen - eli yhtä kuin tuulen huuhtoma perse. Siinä kaikki. Kaiken muun maksaa kansa.

Tervetuloa yhä Absurdistaniin.
Obladii obladaa.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

torstai 5. maaliskuuta 2009

piposta vedetty


Arvaan että kuva-aiheen nimi on sama kuin Runotorstaissa.


PiPOSTA VEDETTY



PiPOSTA VEDETTY

Ajatus oli piposta vedetty,
kertovat;
painottavat näkökulmiaan.
Vakavina katkerasti nauravien ihmisten edessä.

Hiihtopiposta kiskottu,
aivoitus kuin muka jalojen aate,
mutta jo syntyessään hätäpaska, ränstynyt rytö pelkkä.
Matkalla helwettiin. Vanveitikit.

Katso minne katsot - tee mitä teet.
Röhjö edessä, röykkiö sivulla, ryötä takana.
Perääntymistä ei ole,
kunniasta kiinni, ei yhteisestä edusta.
Sairaudesta. Mielenviasta.
Narkissos korjaa potin ja heimo kuihtuu sijoilleen.
kun säälii eikä virhettä lopettaa raski.

Torilla röyhkeä räyhää jyrkkiä sanoja - myrkkyä,
pöyhkeä äreä pää täynnä närää.
Puhe särähtää, värähtää - tärähtää, jyrähtää;
joku hermostunut kuulija hörähtää.
Pöydän alla lintu paskoo alleen ja pyrähtää.

Ei toimi-ei toimi! Mikään ei toimi. Sekään ei toimi.
Kusessa ollaan.

Rämä, tämä valmiiksi räjähtänyt harmaa rötiskö,
röntsällään sisäinen elämä, pahasti köntsällään.
Loppu näkyvissä. Häämöttää jo.

Oh-show-tah hoi-ne

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

ELÄMYKSiÄ iLMAiSEKSi - OSTAKAA!



ELÄMYKSiÄ iLMAiSEKSi - OSTAKAA!


Äärettömän selkosen takaa huohottava,
tasainen, lakkaamaton piinaava wiima
saa lahkeet lepattamaan ketaroissa
kuin fokkapurjeen parkassin keulassa;
aina siihen saakka kuni tuuli lopulta voittaa
ja purje lentää riekaleina riepujen taivaaseen.

Tämän elämyksen saa ilmaiseksi,
jos itse vain haluaa.

Ilman matkatoimistoa,
ilman näkymättömissä piileskeleviä välikäsiä.

Riittää kun viitsii siirtää wanhat luunsa Tunturi-Lappiin,
pysyvästi - talviasennolle - talviruokintapaikakseen.
Saattaa koillinen puhaltaa kolmekin viikkoa,
ilman laskua asiakkaalle,
omavastuuosuus on sillä vinkalla melko hyvä.

Tuimilla iskuilla sivaltelee,
lumiryöpyt polttavat ruoskan lailla ihoa pyyhkäistessään,
hiertävät kuin santapaperi.
Ei tarvitse naaraan ihonkuorintaan erikseen ryhtyä.
Kyllä kiertää veri poskissa.

Jotkut toki toivovat uutta ehompaa, parempaa tuulta,
mutta miten semmosta järjestät?

Kun entinenkin on jo kyllin hyvä.

Oh-show-tah hoi-ne

tiistai 3. maaliskuuta 2009

TUULEN SALAiSUUS


TUULEN SALAiSUUS

Sevää pitkin kierivän,
petäjän kupeesta varisseen kuoren aiheuttama ripinä
erottuu tuulenpuuskien välistä vaivattomasti
kaikista wanhoihin korviini kantautuvista,
muista puista johtuvista äänistä.

Onko sillä mitään väliä?
Ei ole mitään väliä, vastaan ja astun vastatuuleen.

En näe jären kipenettäkään pysähtyä hikisenä
tuuliselle jängälle miettimään että,
miksi täällä tuulee. Tulkoon jos haluaa...

Asiahan on aivan päivänselvä, wanha tuuli menee pois,
ja jostakin on tultava uutta tilalle samalla hopulla.
Siksi tuulee.

Jos tuulee liian sukkelaan, on puuska,
jos vitvetellen, rääseikön latvoja pitkin nuoleskellen,
on tyven tuokio tovin.

Wiluissani väsyneenä, yhä nelisen poronkusemaa,
on hikistä taivalta eteenpäin taitettavana
ja kun en kehtaisi - en edes syltäkään.
Antaisin vain kaiken olla siinä, mutta viluttaa.
Eikä koko jängässä yhtäkään tulipuuta.

Tule talvi ja ota minut kiitos.


Oh-show-tah hoi-ne

maanantai 2. maaliskuuta 2009

VALKKO POATZU


VALKKO POATZU

Kapusin skaidin päälle, molemmat joet mahtuivat näköpiiriini,
sekä myös niiden takaa leviävät aavat aaltoilevat jängät. Aurinko oli ehtinyt jo ehtoon puolelle. Huomasin pari konkeloa ja läksin sivakoimaan niiden suuntaan vinottain verkalleen. Kenties sieltä olisi otettavissa honkapuuta tulipuiksi kohtuullisen etäisyyden päässä ajattelemastani yösijasta.

Lähestyessäni huomasin pienen riekkoparven juoksentelevan hangella edessäni tunturikoivikossa. Pysähdyin ja huitaisin muutaman oksan isommalla leukulla eroon emästään ja nakkelin koskemattomaan hankkeen niiden jälkivanaa liki. Sitten tökin varvuista aittaa kahta puolta oksia ja kaivoin vyöltäni puolentusinaa rihmaa ja asettelin ne sopivasti tolalleen.

Tyytyväisenä näkemääni, tein vajavaisen puolikkaan lappalaiskäännöstä ja läksin uudestaan sujumaan konkeloiden suuntaan. Kohdalle päästyäni huomasin että toinen niistä oli salaman vioittama ja toisen oli tuuli kääntänyt sille kaveriksi lysyyn. Molemmat nojasivat rytönä kolmanteen, lyhyeksi jääneeseen aihkiin.

Tamppasin sivakoilla lunta. Hivutin repun selästäni. Kaivoin Fiskarssin ja siirryin likemmä kopistelemaan kirveskannalla puita. Helähtelivät. Molemmat vinksallaan olevat kuulostivat sopivilta. Kun veistin lastua salaman kärvennyksestä, nokkaan pelmahti heti wäkevä tervaksen tuoksu. Vaikutti hyvinkin lupaavalta siis, vaikka tervaspuu ei maailman paras olekkaan rakotuleksi. Palaa liian hyvin. Happi loppuu.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Vilkaisin ajankulua - hämärään olisi vielä ainakin kolme tuntia, tuumin; jos sukkelaan hoksaisin hyvän lumipaikan voisin ajatella tähän pysähtymistä yön seuduksi. Tuosta salaman vikuuttamasta konkelosta saisin neljällä leikkauksella viisi parimetristä pölkkyä yösyömmeksi. Mutta ei noita piru vie - kovin etäs viitsi lähteä kainalossa raijaamaan.

Käänsin ja suksin skaidin reunaa viistoon, tein täyden lappalaiskäännöksen ja laskin konkeloiden alapuolelle. Ja Lempo soikoon, kymmenkunta metriä alempana oli kontion kivi, särmäinen johon skaidin yli pyyhkäisevä koillinen oli kokotalven puhaltanut ja tuonut lunta ties mistä kaukaa Jäämereltä. Joka tapauksessa kiven lounainen syrjä oli melkopuhdas ja sen kahta puolta kohosivat mahtavat kinosvallit liki miehen korkuisina. Kovina ja jämäköinä. Kuin muotoilua odottaen.

Kun vilkaisin yläkertaan, arvelin konkelon ylettyvän liki main kinoksen kupeeseen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kamusin sivakoilleni ja kiipesin takaisin repulle. Sen päälle nakkasin parkani ja päästin lumikengät kantamuksestani vapaalle jalalle mutta vangitsin samantien jalkaan. Otin kirveen, paarustin konkelolle ja aloin valmistaa sitä wiimeiselle matkalle. Terä haukkasi yhtä ahneesti tervakselle tuoksuvaa puuta kuin politikat verovaroja.

Tunnin huhkinnalla olin saanut homman läpi. Viisi oiwallista tulipölkkyä oli pätkitty irti toisistaan, kiskottu tulipaikan liki, kinoksen päälle odottamaan.

Kaivoin repun sivutaskusta omalääkärin määräämää, terveyttä edistävää paloviinaa ja otin suullisen taikka pari, nakkasin viilekkeet pykälään ja siirryin tulipaikalle.

Ensimmäiseksi veistin sytykkeet ja muutaman klapin ynnä iskin tulen. Sitten asetin alakertani taljalle ja kaivoin niestasäkin ja palastelin pahimman hiukan Hiien taakse.
Oiostelin jäsenyyksiä, nousin ja nakkasin muutaman klapin nuotioon ja aloin leukulla vestämään ja sievistelemään kinosta mieleisekseni.

Samaan syssyyn kurkotin tulipöllit ja vestelin kirveellä kyljet lastuille. Löin tuoreesta koivusta katkotut "pojat" alapuun kahta puolta pystyyn, koska perkkapuun vastakappaletta ei ollut lähistöllä. Sitten "tulkuset", myös ne tuoresta puuta, vielä toinen pölkky päälle. Lopuksi sytyttelin rakotulen. Nakkasin kynsipuun koko revohkan eteen ja aloin olemaan. Aloin käydä kodiksi tähän jänkään.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Vielä oli toista tuntia hämärään, joten nakkasin kaatamani pitkän rangan kinokselta toiselle ja sidoin laavukankaan siihen. Nostin repun kankaan alle ja levitin toisenkin taljan auki ja aloin valmistautua kahven keittoon. Johan tässä oli hosuttukin parituntinen lähes suuna päänä.

Ajattelin että käväisen katsomassa surmarihmatkin vielä ennen lopullista aloilleen asettumista. Tiedä vaikka moukan tuurilla...

Kahvi oli valmistumassa, rakotuli paloi hyvin, maassa oli rauha ja inimisillä oli hyvä tahto kun muita ei kuulunut olevan lähimainkaan.

Mikäpä siinä oli kellistyä "työljille" katselemaan "àdjagaksia", valveunia kun ei ollut minnekään erikoisempaa hoppua. Kenties sitä päiväunissaan saattaisi kohtada haaveidensa ja unelmiensa prinsessan. No jos ei ihan prinsessaa niin vaikka sen lumotun Valkoisen Peuran joka tulisi ja antautuisi samoille taljoille loikomaan. Jos sattumoisin ovat jompi tai kumpi ylipäänsä tässä jängässä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

ODOTUS


ODOTUS

Riivaavan pitkä - piinaavan kihertävä odotus,
kuin loputon ja määrätön - ajaton ikuisuus...

...päättymätön matka avaruuden toiselta reunalta,
kestää ikuisuuden.
Väliin yhteys laantuu niin, ettei tunteihin mitään.

Taivaanpiirin toisella puolla hikoillaan, hermoillaan,
kävellään ylt'ympäriinsä lattiaa.
Purekellaan kynsiä,
pyöritetään hiuksia sormen ympäri ja toivotaan,
että edes ajatukset liikkuisivat kosmisen ajan halki,
olisivat yhteydessä vaikkei ääntä ja kuvaa ole.

Odotetaan, lyhdyn lasi puhdistettu,
vohla teurastettuna, muhimassa padassa.
Henkinen lataus täydet sata ja päälle.

Mutta ei,
edes pieni merkki, pieni signaali, että ollaan tulossa,
matkalla ollaan. Tullaan. Kohinalla ja tohinalla.
Sitä ei kuulu.

Ei kuulu ihanaa, hunajaista, teknistä ääntä,
joka piirtää silmien sulkeutuessa verkkokalvoille
kuvan olevaisesta, suloisesta tuoksuvasta läsnäolosta.
Siitä jota odotetaan.

On vain lähestyvä tumma keskiyön huoma,
vajavainen kuu, hajalleen nakatut tähdet kannella.
Ne tietävät, mutt'eivät puhu - ei puhahda.

Oh-show-tah hoi-ne