TOSi KALAVALE
Kampela järvessä - makeassa vedessä -,
leppoisa lättänä herkku;
joku arvailee että pötyä lienee lisää tulossa.
Mutta kuitenkin,
jyrkkien vilttojen välissä sijaitseva pitkä kaita vesi
lilluu reilun kymmenen metrin korkeudella
meren pinnasta.
Siinä selitys nami-namivonkaleille;
osautuneet muinoin laskujokea elinsijoilleen,
mieltyneet oitis paikkaan ja jääneet sinne.
Onhan tuo tiedossa ollut kauan,
vasta eilen sain kuitenkin todettua asian omin silmin.
Seutu on päällisin puolin tosi hyvin muodostunut,
uhkea, jopa kaunis niin kuin kummajaisen tulee olla;
upeita soistuneita juoluoita kaarivallien sisällä.
Rehellisen näköinen,
auvoisen vastaanottavainen - kuten kuuluukin -,
esimerkiksi uusille näkökulmille itsestään.
Vaikuttaa tosiaan valheelta - tyyten syrjässä,
ilman sen kummempaa informaatiokylttiä vallantieltä -
silkka keltaruskea virallinen viitta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi