AAMUN NOLLA
Utuisen aamun kosketus saa herkäksi,
ilman saetessa etummaiset puut erottuvat,
tulevat esiin metsän povesta,
paljastuvat yksilöinä taivaanpiirin hehkua vastaan.
Sellainen esitys laittaa Höyhensaarilta juuri äsken
parahultaisesti palanneet virkistäytyneet aivosolut
pohtimaan hassuja;
toimisiko auer vastavalossa samoin ihmismassoissa.
Se enemmän hereillä oleva puolisko,
se lähettää kurkiaista myöten signaalin uneksijalle:
Haihattelu hiiteen - paluu huomenen rutiineihin,
liian monta asiaa saatettavana päätökseen.
Kauneus saa nyt jäädä usvansa kera kahden.
Tekisi mieli panna kampoihin,
mutta tosiasioiden sukkela listaus ja myöntäminen
palauttaa tolan haihattelun ihanuudesta arkeen.
Varpaat ovat jäähtyneet aamun nollassa,
vilpolan permanto saa jalakset pistelemään,
älli koputtaa otsaluuhun - pyytää siirtymään sisälle
ennen kuni yläkerran lihat muuttuvat linnunlihoiksi.
Kumarran usvalle kolmesti jälleennäkemisen toivossa
ja palaan unimaailman yhä leijuvaan kultapölyyn.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi