MURKU

MURKU

Yhtenä aamuna,
se oli jotain haaveilun hupsua aikaa;
koko topos pehmeän upeton vallassa,
kultainen kehrä sumeana helottamasa tumannon läpi.

Satumainen tunnelma,
todella velmumainen olo;
pistät kätesi ojennukseen eteen päin
ja osa siitä liukuvärjääntyy pois;
sumu ahmaisee hyppyset - vie koko käden.

Eikä tyydy siihen;
lipuu riettaasti pitkin kyynärää ,
on pian hartiassa kiinni hotkaistakseen uneksijan.

Uskomaton tunne vaikuttaa vain mystiseltä;
ei uhkaavalta lain,
pikemminkin kiihottavalta.
Päätyä nyt usvan sisuksiin.

Parikymmenmetrisen vaipan päällä heleä -
hereän oloinen varhaiskesän auvoinen huomenaamu
tulvillaan upeaa siipiniekkojen konserttia.

Läpinäkymättömän autereen sisällä -
haaveissaan haihatteleva haamu hakee raajojaan
tanssivan terhenen uumenista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne