KUOVi

KUOVi

Wanha tie rapisee anturoissa,
rapistunut hoidonpuutteessa,
kuoppainen - lätäköitynytkin,
vaan kyllä sitä myöten astuu joutilas mieluummin
kuin tien varren louhikoissa.

Ja kaipa se täytyy sillä kurin
kunnioitus ja hatunosto antaa sen aikaisille tekijöille,
sen verran haasteellista on ollut uranteko;
tosiaan - haasteellista -, nykykielellä.

Tien ja meren välissä muinaisia vuorovesilampareita,
emo on ne jo iän aikaa sitten hylännyt,
sade huuhtonut suolat,
kasvusto vallannut ne;
ovat hiljalleen soistumassa.

Eräällä semmoisella kummallinen kuovi - höperehtii -,
varoittelee heikoista jäistä,
vaikkei mokomia tuossa sulassa Jäämeressä
ole koskaan osunut näihin näkimiin,
ellei sitten joku kippari ole kipannut purrestaan
kuluneempia hileitä pois.

Järvissä jäätä toki vielä lienee
ja hyvinkin rannalta heikkoa,
kestäneekö edes kuovin sille laskea.

Oh-show-tah hoi-ne-ne