keskiviikko 4. toukokuuta 2016

PiKKU AiRAMi


PiKKU AiRAMi

Vaikka nämät kuinka tuttuja alkavat olla,
nämät topokset ja seudut,
niin aina vain osautuu eteen pieniä salaperäisyyksiä;
historia on hyvin liki,
koko ajan tykö.

Onko se ihmekkään,
sitä pitää kysyä itseltä kohtuuden nimissä,
sodan arvet näkyvät niin selkeästi yhä
kaikkialla tundrassa.

Wanhempaa,
vieläkin kiehtovampaa on jokapuolla
mihin tuulenhalkaisija sattuu osoittamaan.

Rantojen kerrostumat,
jopa viisitoistakerroksiset kivivallit -
muinaiset rantaviivat -,
erottuvat upeina sopivassa valossa kauas.

Jos joskus ottaisi ja lataisi kohveella pikku Airamin,
toiseen varikkotakin taskuun tukkisi kuksan;
istahtaisi sitten matkan päässä kunnan pöydälle
ja kuuntelisi hörppiessään loitolle loitonneen
vuorovedenaikaista meren elämää.

Sielun kiihottamista ikiaikaisin konstein.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi