NÄKEMiSiiN!

NÄKEMiSiiN!

Eipä muuta aurinko tällä kertaa,
ehtoo oli kaunis - sää heleä -, immenmakuinen;
sait hereille ensimmäiset huttuset.
Tosin niillä oli vielä roudasta kankeat siipispankot,
joten ei isompaa haittaa mokomista lemmoista.

Vielä pari vaipumista yön syliin
ja sitten jäät kuin nalli kalliolle,
kaikkien tillisteltäväksi.

Huolestuneimpien äimisteltäväksi,
että mikset sinä laske lain,
vaan killität uinuvan silmään keskisellä yölläkin.

Tuttua, tuttua - näinhän se on ollut vuosituhansia,
paikalliset ovat sopeutuneet yöttömään yöhön
sopeutumattomat palanneet takaisin yönsä syliin.

Huomisehtoolla rakennan sinulle oman erikko tulen -
yöttömän tulen -,
vaikka arkitulen laitan jokahinen päivä.
Sinulle kuiten - jäämisesi kunniaksi - sellaisen soman.

Kiehiset wanhuuteen kuolleen aihkin palasta,
iloisesti räiskyvät pilkkeet höylätystä kuusesta,
jälkiruuaksi jo ammoin syrjäytyneen ruokapöydän
sorvatut tammet.

Oh-show-tah hoi-ne-ne