HUOMENTULi
Vaikuttaa siltä että olen ytimessä,
ryityttää hieman - miehet ei itke -,
no muutaman nielaisun sentään voin myöntää;
naamioituna pitkään syvään huokaukseen.
Sarastus on kohdallaan,
kipuamassa aamunkoiksi taivaanpiirille,
laulurastaan huilu lurittaa wimmaisaa elämänhalua.
Kuolpuna räjähtää kevätkonserttiin,
vaikuttaa siltä kuin kaikki pikkiriikkinen väki
olisi vironnut hereille yht'aikaa yhen äkin.
Päivän tulipuuhia harrastanut nuotio on väsähtänyt,
sammunut onneton ahkeroinnistaan tyyten,
uupunut väsyynsä niin
ettei tuhkan seasta löydy elon kipenettä.
Sytytän uuden kiehisellä - huomentulen -,
ruokin sen elämää tuohenkäppyröillä
ja tarjoan eturuuaksi tervaisia honkasäleitä;
järeitä pölkyn puolikkaita pääeineeksi.
Neljää tuuleen ripotan tällä kertaa kahvintomua -
muinaisten ikiaikainen tapa -,
itään, etelään, länteen ja pohjoiseen;
valolle, elämälle, kuolemalle ja unelle.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi