HORMONiAA
Kolme valkoista jänestä kirmaa,
aamunkoi,
kisaavat kuloniitun reunalla kyköttävästä immestä;
kyse on siitä kuka saa ensimmäisenä.
Eivät sovi kuvaan - liian vikkeliä lemmot - nämä hemmot.
Luojan armo kuiten;
ei ensimmäistäkään pälyilijää
viereisillä kallioilla murha-aikeissa.
Paluumatka.
Erit kolme pikivalkoista vemmelsäärtä temmeltää,
nyt patamustalla kynnöksellä;
näkymä vaikuttaa burleskilta komedialta,
mutta siinä lienee vain puolet totuudesta,
toinen puoli on ehtaa hormoonista teerenpeliä,
kiimaveri siellä kohisee ristiturvilla suonissa.
Tuuli on uinahtanut,
viikannut viimeisistä nietosten rippeistä
itselleen alusen viilentääkseen intohimonsa intoa;
kevättä vastaan on turha senkin pyristellä.
Kyllä tämä tästä nyt käyntiin lähtee - vesikesä -,
intiaanikesän äiti;
sellaisella haipakalla että tyrät rytkyy.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi