MiTSU PiSSiNEN
Konsertti alkaa ampuhaukan kireällä kie-kie-kiellä;
kohotan katsetta - pohjoisen puolella erotan
joen ja meren emot yhtymässä toisiinsa -,
etelässä valtava hiekkasuisto jatkuu, jatkuu, jatkuu.
Savuhattarasta eron ottanut kiekura osuu näkimeen,
kirvaisee - saa pisaran irti silmäkulmasta,
muuten on ihan miellyttävää,
meri tuoksuu - heräävä mantu ja onkaava kohves;
haihattelemisen suloisen ihana vastuuttomuus.
Mieleen palaa äskeinen tuores unimatka.
Istuuttiin akselia myöten jumissa sannassa;
eeskahtaalle reuhattu - syvemmä vain päästy -,
keskipistettä kohden - ei sinne minne piti.
Siinä pulassa mieleen juolahti eräs wanha tuttuni,
muudan neiti Mitsu Pissinen,
neliveto, suippoperä ja turbo;
lempinimeltään Suvi.
Reuhakka tipu - vähän leuhakkakin,
mutta niillä kilometreillä kyllä kestää,
ja toissalta - niiden hieman kuuluu ollakkin sellainen.
Nooh - pälkähästä päästiin sillä että froua koputti
rakastavan naisen kyynerpäällä kylkiluuhun.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi