ViLLiOMENAPUUMETSÄ
Tämä on taas kerran niitä auvoisia hetkiä
kun ypöisessä yön sylissä;
osittain sen sylistä vironneena,
karkuutan järjen hui-haihin.
Ennen ylösnousemusta herkuttelen,
haukkaan mielikuvaharjoituksessa omenataskusta;
aimo palan siitä rouhaisen.
Mussutellessani vannon,
että seuraavan haukkaisuun kurotan
jostain takavasemmalta kamelia
ja ripottelen sitä herkkusuun rempseällä kädellä
yllin kyllin sieluni mieliksi.
Tihrustan tunturia villiomenapuumetsän läpi.
Kieltämättä loistava kepponen;
asettaa kazanilainen erikoisuus arktiselle jängälle
ja sitten kylmästi - muina miehinä -, todeta kupla.
Ei tuollaista voi keksiä,
ainoastaan rakastamisen huikean kiihkeä wimma
saa sorvaamaan tuollaisia päättömyyksiä.
Kuka perhana muu;
noihin ihanaisiin omenoihin tarraisi - heti aamulla -,
parahultaisesti virotessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi