HiHiTYSTÄ
Kotitanhuvilla,
huikosen päässä merestä,
niin lähellä ja niin kaukana.
Vaan annetaanpa himon yltyä.
Taivaallisen Rauhan aukio on lingottu,
naapurin miehen pörisköllä osapuilleen somimoilleen;
hyvin mahtuu sielu haahuilemaan.
Sillä on huomenna tukka kipeä - linkolaisella.
Hiljaisuus pistää silmään - siristyttää,
kaivettava nokilasit lokerosta lierin alle,
höristeltävä kuulimiaan ihan sitä tehen.
Kun sitten kuulee kuukkeleiden juoruilun
ja sipipuheet,
sitä ikään kuin kuvittelee niiden kuoston oksalta
siipispankon kärjellä osoittelevan ihmisen lapsia
ja hihittävän.
Jos tilanne on tämä kuivassa puussa,
kuinka tuoreessa sitten?
Onea tunne pitkään poissaoloon syyllistyneeltä.
Pastoraalinäytelmä ja varhaisaamun magiaa.
Aamunkoitossa syntyvät sanaiset runot,
sen sijaan että ne valmistettaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi