SiELU KYLPEE

SiELU KYLPEE

Miten onkaan makiaa katseltavaa tuli,
aineen yhdyntä happeen siinä silmien edessä,
vailla minkäänlaista arkuutta ja ujoutta,
vailla pienintäkään häpyä.

Siitä vaan wimmalla kimppuun kuin sika limppuun
kun sille annetaan haukkapalaksi järeähkö pölkky,
tuntukoivun moneen kieroon kasvanut tyvi.

Mokomasta innoittuu;
humahtaa kuin kyltymätön mielen sairas ihminen
ja käy raatelemaan tulisilla kynsillään pintaa.
Se on esileikki - vihje tulevasta,
lupaus suuresta onnesta pienen aikamatkan päässä.

Ja voi miten tyytyväisenä onneton pölkkypää;
lojuu rentoutuneena uhrialttarillaan,
odottamassa hehkuen elonsa suurinta tulemista.

Kyllä siinä silmä lepää,
sielu kylpee onnen kyyneleissä - elpyy uuteen uskoon;
kurkistaa olan yli taakseen tulevaisuuteen uteliaana.

Humeetti jauhaa wimmaisella teholla;
Furor poeticus iskee arktisessa hysteriassa.
Antaa niin isällisen tällin kisällille,
että tähdet kertovat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!