PROCUL HARUM
Kodan hämärässä,
niin monta kuuta kulunut peurankuusta;
savun kyllästämät nokiset riu'ut.
Savustuspöntön pölläyttämä aromi kiihottaa
kun kantta raottaa.
Taljat tuoksuvat kymmenille ja kymmenille tuokioille.
Takaumia saikkaa eeskahtaalle häilyvässä tilassa.
Honkapölkyt irvivät kuivuuttaan.
Tervaisia säippiä - kiehisten emiä,
pakkasen räjäyttämää tunturikoivun hilsettä;
molemmat kurkottamassa vasusta:
Ota meidät, ota meidät ja sytytä;
anna kipene säilöttyä tulta - tahdomme hengen.
Sellaista mouruamista kestä susikaan,
puukko pivoon - säippä toiseen - herkkiä vuoluja,
söpö röyhelö tulisijalle, tuohen reunaan liekki.
Siitä syöntyy ahnehtimaan - rietas,
tervaista einettä vaatii alvariinsa lisää kitaansa.
Helpotan himoa nokisella pannulla.
Näkimet valahtavat unen- ja valveen rajatilaan,
susirumpu iukahtelee hengityksen tahtiin sylissä.
Procul harum.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi