KAiKENLAiSTA
On se ihmisen poikanen kummallinen,
herkkua pitää saada vielä wanhana rahjuksena;
on se niin perso makealle ololle,
että mieluummin mahantäydeltä kuin osamaksulla.
Taas aika kilvoitella oman sielunsa kera,
antaa huumaavan kevätauringon ruskistaa nahkaa,
mielen samalla sinnitellessä sisäisessä kamppailussa,
Mudduksen selän yli puhaltavassa ahavassa.
Oivallinen lihojen kuivauskeli;
Ahtolan kera sellainen hupsu sanaton sopimus,
pilkitään kyllä - saaliista ei niin väliä.
Vain se tunne olla saamavinaan;
se tunne jotta jättiläiset ovat mahdollisia
ja reikää joutuu suurentamaan,
hevoista lainaamaan vonkaleiden jäälle kiskomiseen.
Siinä sitä joutaa sitten miettimään ihan kaikenlaista;
luihin purevassa vinkassa kyköttäissä,
sormet hyvällä tolalla - eivät hikua odotuksen kiimassa;
siitä tuuli pitää huolen.
Absurdistanista uhkuva tuuli sipisee juorun korvaan;
raiskaamisista ei pitäisi kuulemma hölistä,
koska viisi kuudesta tykkää siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi