SiiS ETTÄ
Siis että,
siis että liki joka kerta - joka kerta
kun astun himpun verran syrjemmälle,
sivuun kaikkein yleisimmistä kulkuväylistä,
tapahtuu sama juttu;
sielu kahahtaa olkapäälle,
lehahtaa siitä teilleen
ja vaikuttaa kovin onnelliselta.
Onko se sitten jotain syvää kaipuuta arktiseen,
jotain sellaista tiedostamatonta hysteriaa,
jota ei vieläkään,
niinkin monen vuoden jälkeen hoksaa.
Ei, vaikka henkinen ja fyysinen koti
ovat yhtyneet yhdeksi ja samaksi;
Unto Monosen sanoin - erottamattomaksi,
niin hienolta kuin se kuulostaakin.
Herkistää moinen kevytkenkäisenkin luonteen,
etenkin jos froua vielä silloin tällöin hyräilee,
monta kertaa valjastaa pirun keuhkon miehustalle
rimpauttaen pätkän Satumaata tai Lapin tangoa.
Nooh - ja Erottamattomat tulee väistämättä
siihen samaan ryöppyyn
ja asia on siltä osin selvä - rakkauden suuri ele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi