LOiKKA
On myönnettävä nöyränä,
muttei sentään häpeillen:
Taannoinen hätäpaskaloikka Arktiseen hysteriaan,
Ultima Thulen parmaan armaaseen hoivaan,
oli vain silkka nykyajan kopio ikiwanhasta;
muudaan runoilija Simonideksen tempusta hänen
ennen muinoin sattuneesta laivansa haaksirikossa.
Kun muut matkustavaiset haalivat omaisuuttaan;
pakkasivat ja pukkasivat,
runoilijan ketku loikkasi kalliolle ja pelastui.
Hänen kaikki omaisuutensa oli hänen päässään.
Tämän ajan loikka vakaalle maaperälle,
tästä poliittiseen mätään hukkuvasta yhteiskunnasta;
siis vain pelastuakseen,
tulee tehdä Simonideksen tapaan;
kaikki omaisuus omassa päässä.
Poliittinen mätä tursuaa siinä lilluvien
piruparkojen itse sitä huomaamatta ja tuhoaa
kuin syöpä suomilaista elämisen kulttuuria.
Katumattoman harhaoppisen
tai ryöttäsyntisen erottaminen on mahdotonta.
Politiikasta on tullut irstas konsti estää ihmisiä
perehtymästä asioihin, jotka koskevat heitä itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi