lauantai 28. syyskuuta 2013

VUOSiSADAN SAHARA


VUOSiSADAN SAHARA

Taivas raottaa kasvojaan,
maa on onnesta sekaisin - imee kaiken,
viimeistä pisaraa myöten latkii;
uhkuu usvaa viltoilta kupeiltaan matalan auringon
osuessa hipaisemaan.
Vuosisadan Sahara on ohi.

Auer leijuu myötäleeseen,
sankarilokit kirkuvat yllä kilpaa sumutorvien kera
meri nyrpistää - rypistää kasvonsa sateen pieksämänä,
innostuu pilvenaluspuuskasta ja kuohahtaa hieman;
hetkessä kaikki tyynni.

Laivajänikset loikkaavat harjoilta matkoihinsa,
kaikkialla on harmaata, harmaata, harmaata;
taivaankanteen kynnellä piirtäen jää viiru,
hionnut lasi alkaa tiputtamaan.

Horisontti täyttyy uhkealla lammaskatraalla,
muhkea massa ajelehtii verkalleen ylle
ja pian sataa kahtasataa.
Kuuro ropisee sellaisella wimmalla katteeseen,
että kuurokin aistisi mokoman näkimillään,
niin vuolaasti tursuu iloinen sade syöksytorvista.

Sataa ihanasti, tuuli ryöpyttää lasiin
ja meri kohauttelee kulmiaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Syksyäkin tarvitaan.
    Märkää , kylmää tuulta , kumisaappaita - muuten ihmiset ei osaisi olla kiitollisia auringonsäteistä .
    Pidähän itsesi lämpimänä :-)

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi