SATAMA

SATAMA

Ensimmäiset rusot vuoren päällä,
pilven palteilla puuntaa ujo puna
arvoituksellinen sumu lipuu niin tyylikkäästi,
niin liki kamaraa,
että tummat huiput pistävät läpi.

Liepeet peilautuvat eksoottisesti veden kalvolta,
intiimi sisältö helmojen alta ei paljastu kurkkimalla
pinta elää juuri sen verran,
kuin mielikuvitukselle tarvitaan tilaa.

Mykkyys on tilanteen anti,
viekotteleva, hillittömän ankara hiljaisuus - rauha;
sitä leikkaavat lokkien satunnaisen riettaat kirkaisut
kun ensimmäiset kapteenit kiskovat oransseja
virkapukujaan ylleen,
sullovat pipoja päähänsä, lataavat piippujaan.

Pian matala sykkivä jyskytys kumisee satama-altaassa,
saa lintukatraan lehahtamaan kuoroksi,
järjestäytymään uudeksi rivistöksi makasiinin katolle.

Valkoinen kuohu keulan edessä leviää vanaksi perään
ja asettuu aluksen pujahdettua aukosta redille.
Suuri seikkailu alkamassa.

Satamassa jalkapuoli lokki nokkii kokin hylkäämiä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!