AiKA ENTiNEN

AiKA ENTiNEN

Tuntuu kuin ajan entinen tahti palaisi taas;
kalastusalukset ja troolarit puksuttavat
säännölliseen epätahtiin aamun varhaisilla;
vähäunisimmat kipparit jo sudenhetkellä,
hyvän aikaa ennen hyh-hyh-kaasun
purkautumista sian suolesta.

Kotoisa olo,
sijautumisen tunne - oman kolosensa löytyminen
paikallisesta atmosfääristä.

Johtunee kai tekemisestä ja puuhastelusta niin kovin
monenlaisen epäolennaisen kera;
etupäässä humeettinsa tyynnyttelemiseksi,
takapäällä on ollut helpompaa - istuttukin sentään on.

Väkevä mieltymys laiskuuteen ei jotenkin onnistu,
ankara lojumisen halu seilaa oitis karille;
pörisevämpi puoli humeetista kun järjestää 
kaiken aikaa uutta töpinää.

Ei tänne lomailemaan ole tultu;
verminään ja laiskottelemaan,
laskemaan katon lautoja selkäpiillään,
vaikka pyysinkin frouaa palattuaan katsomaan lattiaa,
koska muutaman päivän vain katto olisi näkyvissä.
Etenkin hänen vinkkelistään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!