RiiTTi

RiiTTi

Syksy on saatu kunnialla ohi;
lokakuulle on nakattava kivi niin kauas kuin kykenee.
Matkaa ei kerry yleensä kun muutama kivenheitto.

Ja harpottava harvakseltaan perässä;
onneksi eivät ole kalliita - ne, sen laatuiset,
laskeutumispaikalla nääs on useimmiten
ainakin miljoona kiveä - suurinpiirtein yksinlukien.

Pässi katselee äimän käkenä mystistä touhua;
on valikoitava maasta pivollinen sopivan kokoisia,
arvottava sitten uusi suunta silmät kiinni hapuillen.

Äkin äkkää tämä rietas pässinpää,
että ouvotus on kiinnostunut sen naisista
ja lähtee ankarasti tuhisten tulemaan kohti.

Riittimies vilkuilee lähintä puuta - Vesisaaressa,
matkaa kuutisenkymmentä kilometriä,
katselee kiveä - ne miljoona kiveä ympärillään,
tasavahvaa somerikkoa, ei yhtään toista korkeampaa
jonka päälle kapasta.

Ojentaa kättään ja nakkaa kivikuuron pässiin,
se kavahtaa kun sora rapisee sarvissa.
Sillä välin kun se miettii seuraavaa siirtoa
outomies ottaa hatkat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!