perjantai 20. syyskuuta 2013

CON ANiMA


CON ANiMA

Ne on ne hetket;
pysäytetyt kuvat - lukemattomat retket ruskaan,
harmaat tuvat ja töllit,
kirveellä katkotut tuoksuvat pöllit.

Savu luikertelee puskaan,
kouraan nojaava ohimo kyynärpään varassa kelolla,
ajatus huitelemassa niin tiessään kuin vain voi.
Pivollinen kirpeitä puolukoita keossa sammaleella.

Ei mitään rajoituksia, ehtoja tai sensuuria;
silkkaa hurlumheita ja hui-haita,
riettaan perusteellista haihattelua sen verta reippaasti,
että uskomatonkin tuntuu välistä todelta,
eikä kaikki tosi maistu enää entiseltä.

Tulella on yhtä ankara voima peräaallon tapaan,
koukuttaa - ottaa mukaansa,
vie kokonaan jos antautuu vietäväksi.

Hallitsemattomasti karkailevasta itsekurista kertoo
kun mieli haluaa lappaa kaiken tule tykö varatun
poltettavan kerralla tulen ahmittavaksi.

Jostakin alitajunnan syövereistä
iskee äkin väkevä vimma nähdä roihu
eläväisen liekin sijaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi