torstai 5. syyskuuta 2013

LUOJAN LYKKY


LUOJAN LYKKY

Haikeus,
jonkinlainen vaikeus sisäistää jokavuotinen ilmiö;
kesä ehtyy, enää hajanaisia vajavaisia rippeitä jäljellä.

Ehkei koko asiaa kannattaisi kovin pohtia;
ei tohtia nostaa esille tovia kauempaa,
koska totuus on niin ehdoton - hyväksyipä eli ei.
Vuodenajat vierivät tässä ulottuvuudessa,
eikä mikään inhmillinen pysäytä ajanpyörää.

Luojan lykky että kuolema katkaisee jankkaamisen,
puntarointi kestää vain koko elämän - onneksi,
niille jotka sille töin asettuvat;
muutenhan vuodenkierron järjestys muuttuisi alati
ja kullakin oma suosikkinsa - hyvänen aika,
olisi muita pidempi kestoltaan.

Syksy saa pian niskalenkin;
onean kapea apeus leijuu hämyisten
usvien mukana tuskaisiin mieliin.

Sielu kitistyy pikku nökköseksi pimeinpään syöveriinsa,
valmistautuu taas siihen vuosittaiseen kuolemaansa
hyvää vauhtia vastaan kiiruhtavassa kaamoksessa.
Jos on sellaiset asetukset.

Muilla on hieman helpompaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi