sunnuntai 8. syyskuuta 2013

SEiTSEMÄN BOFORiA


SEiTSEMÄN BOFORiA

Tuuli tuppaantuu tuttavuutta tekemään;
ei tarvitse olla heikossa hapessa,
riittää kun avaa käkättimen.

Hengitettävää tulee niin, etteivät sanat,
ainakaan joutavanoloiset, tyhjänpäiväiset
mahdu lainkaan sekaan;
pakkaantuvat humeettiin odottamaan
parempien aikojen tuulien hyvää tolaa.

Jos loksauttaa haavin auki varomattomasti,
on mokoma oitis viemässä koko alaleukaa.
Opittu on ja tämä vesi pysyy kaivossa.

Mutta komea on ja uljas - mieltä järisyttävä,
raatoa värisyttävä tuo tohina;
huojuttaa kahdella takajalalla astuvaa.

Ankarasti sinnitellen,
etukenossa, varovasti kylkimyyryä,
pääsee vähäläntä kulkija aukean yli
hamuamaan seinän suojaa.
Meinaa tosin liiskaantua sitä vasten.

Kirkuu hurmioituneena uupumuksensa yli,
jostakin urkenevilla voimanrippeillä:
"Ainakin seitsemän boforia - rakastan!"

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi