TYHJÄ JA TYHMÄ

TYHJÄ JA TYHMÄ

Eetokset kuin kepeitä lepeitä,
oikullisen tuulen puhaltamina,
poukkoilevat vallattomina toisiinsa törmäillen;
sielustaan irronneina karanneina haituvina
wäkeväin aatosten sylilapsina,
janoisten karkeiden kourien ulottumattomissa.

Ah miten puristaa,
se humeettiin upotettu ankara halu ja vimma
päästä rinnalle,
kaapaista tuikeaan otteeseen
ja sijoittaa ne vissiin hallittuun järjestykseen
muiden mieliksi.

Ahdistaa ne samaan vormuun,
tunkea muiden määrittämään muottiin
parusta välittämättä,
itse itkien vuolaasti sisään.

Mahdoton tehtävä - riuhdon itseni irti,
sullon ne äkkiä säkkiin,
liikutan jalkaa toisen eteen
kiikutan maailman äärelle
avaan suun ja huudan ne tiehensä.

Niille jotka pyysivät,
esitän tyhjää ja tyhmää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!