perjantai 20. heinäkuuta 2012

AiSTEJA HYVÄiLLEN


AiSTEJA HYVÄiLLEN

Siintää tuntureiden takaa pilvien puuntavat huiput,
vatvovat koivujen hennot latvat ohuessa virissä.
Sielua väristävä kosketus,
se tuntuu kylminä väreinä ulkokeholla;
tahdoton mahtiele karvat pörhyssä.

Joku saattaisi oudoksua
kun jalkojen juuressa alkaa satamaan,
mutta niin vain vyöryvät ihastuksen kyyneleet;
valuvat leuankärjen kahtapuolta sateena.

Kauneus tulvii humeettiin kaikkien aistien kautta;
suopursun tuiskeina aaltoina,
vanamon keijuntuoksuisilla hipaisuilla ryyditettynä
niittyvillan pehmeällä povella
ja tuo tuikea annos,
sekoittuneena jänkämaan väkevään vahvaan.

Hiljaisuuden riipivä ote sielusta on yhtä herkkä
kuin impyen kohtaaminen sinisellä unihiekalla
ykseyden majatalon autiolla rannalla.

Yksinkertainen arktinen kauneus
on kaikessa riipaisevuudessaan nyt ja siinä iholla,
aisteja hyväillen,
valitsemassa parhainta mahdollista tietä
sielun syvimpiin lokeroihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

1 kommentti:

  1. huisin ihana runo.. luonto elää iholle ja suopursun tuoksu tuntuu "mielen nenässä"

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi