AiSTEJA HYVÄiLLEN
Siintää tuntureiden takaa pilvien puuntavat huiput,
vatvovat koivujen hennot latvat ohuessa virissä.
Sielua väristävä kosketus,
se tuntuu kylminä väreinä ulkokeholla;
tahdoton mahtiele karvat pörhyssä.
Joku saattaisi oudoksua
kun jalkojen juuressa alkaa satamaan,
mutta niin vain vyöryvät ihastuksen kyyneleet;
valuvat leuankärjen kahtapuolta sateena.
Kauneus tulvii humeettiin kaikkien aistien kautta;
suopursun tuiskeina aaltoina,
vanamon keijuntuoksuisilla hipaisuilla ryyditettynä
niittyvillan pehmeällä povella
ja tuo tuikea annos,
sekoittuneena jänkämaan väkevään vahvaan.
Hiljaisuuden riipivä ote sielusta on yhtä herkkä
kuin impyen kohtaaminen sinisellä unihiekalla
ykseyden majatalon autiolla rannalla.
Yksinkertainen arktinen kauneus
on kaikessa riipaisevuudessaan nyt ja siinä iholla,
aisteja hyväillen,
valitsemassa parhainta mahdollista tietä
sielun syvimpiin lokeroihin.
huisin ihana runo.. luonto elää iholle ja suopursun tuoksu tuntuu "mielen nenässä"
VastaaPoista