SiELUN PURSi

SiELUN PURSi

Jossakin pohjoisen meren rannan ahteella
vyöryvät silmäteriin vuoroin keltaiset,
vuoroin vaaleanpunaiset tai retliinin väriset aallot;
väliin elämän vihreä huuhtelee varpaitani viilentäin
kun aurinko tyystin tyvenessä
paahtaa niitä kultaista santaa vasten.

Kukkameren hillityn väkevän aromin - elämän suolan,
kuulee villiintyneen mielikuvituksen tuottamana
filharmonisena kohinana kuulimissa;
sfäärien musiikkina suljettujen luomien takana.

Pauhun erottaa - lähes täydellisen hiljaisuuden yli,
vain mieliä myllertävästä hennosta tuoksusta.

Herkistynyt iho aistii värien valtavan summan,
kakofonisen kirjon,
joka uneksivien silmien raottuessa on rikulleen
siinä täydellisessä maailmanjärjestyksessä,
miten se on alunpitäin suunniteltukin;
ei kahta puhetta.

Tällaisen meren rantaan ohjaan sieluni purren;
wanhan ruuhen,
elämisen tervalta tuoksuvan honkion,
moniaiseen kertaan paikatuin reivatuin purjein,
mutta uudella vankalla partaalla varustetun.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!