TANSSii SATEEN KANSSA
Pienimmillään ihminen on silloin
kun se huomaa selkosen ranniota astuessaan
ensimmäisen tummanpuhuvan pilvenlongan hapuilevan
edessä siintävän vaaran ylle.
Jo vaistomaisesti tuolloin kyyristyy,
vetää luitaan suppuun,
yrittää saada alkujaankin väsyneet,
kapeat hartiat mahdollisimman suipoiksi,
jotta mahtuisi uhkaamassa olevan sateen
ensipisaroiden välistä puikkelehtimaan.
Se on niin täysin luonnollinen reaktio,
ettei siitä kannata välittää - kiinnittää huomiota.
Ja näkyykin se vain jonkun sivullisen sivusilmään.
Sellaisen kuivan mokoman,
joka jo ennakkoon on osannut kuunnella luitaan,
asettunut ajoissa aloilleen.
Levittänyt loueen - tehnyt kynsitulet
ja joka istua kököttää lootusasennossa kylläisenä,
yhä rasvaisesta mausta suussaan nauttien;
katsellen satunnaisten ohikulkijoiden virtaa.
Varustautuneena henkisesti väkevänä
tanssimaan sadepisaroiden ankaran tanssin;
sitten kun kuuro äkin yllättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi