SÄPPi OTTAA HATKAT
Kaatuu ikuinen taivas,
sortuu heleä kansi - mustaksi muuttuu,
synkkiä puhuu,
vain räiskyvät salamat puuttuu.
Luojamme suuttuu.
Nousee pystyyn maa,
riutuu ylhäinen vuori kuivuuden riivaamaa janoa,
ruoskina sivaltavat kuurot kohta paljaita kallaita,
virtaa vuolaina koskina kiviset kurut - huuhtoen surut,
äkin kuiva uoma juomaansa tukehtuu.
Saa meri murskaavan vallan,
ryntää kallioahteita vasten - aavoja kyntää,
riuttoihin tyrskyää,
kiukussaan myrskyää - pieksää itsensä hengiltä puhki;
huhkii hullussa raivossaan.
Kesäpesässä - itsensä luomassa suojassa,
luojansa suomassa huomassa,
pirtin permannon lentävällä raitamatolla,
istuu ihmisen paidaton surkea, murhea lapsi;
itkee täyttäpäätä säätä.
Levoton säppi ottaa hatkat reikelistä,
kamanaan paukkaa,
karannut uksi yltyvää myrskyä haukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi