KiUSA

KiUSA

Tämän auvoisen runon punon
vasta heränneen kasteisen maan herkkään,
autereisten helmojen häilyvään tunnelmaan
jo silloin kun ensimmäiset silmäluomet
vasta raottuvat oksalla,
siipispankot ojentelehtivat
ja höyhenpuku pörhistyy asettuakseen siveään
järjestykseen yön willin tuoksinan jäljiltä.

Orastava tuulenpoika tuo haistimin aistittavia viestejä;
hipaisuja sellaisesta syvästä hyvästä pyhästä,
koskemattomasta seudusta
jonne asettuminen ei ole sallittu lain,
vain eetosten ylilento kiihkeitä silmäyksiä luoden.

Se kiusaa - halu saavuttaa tuo kielletty Satumaa,
nyt täpärästi suuren veden tällä puolen sattumalta,
käden ulottuvilla;
ei muuta kuin mennä - astua rajan yli ja jäädä,
kätkeytyä oman onnensa nojaan ojaan.

Odottaa uusien sanojen seassa kärsivällisenä
kuni muut ovat menneet,
luopuneet rannalta huutelusta,
kuivanneet kyyneleensä
ja jättäneet hiekkaan piirretyn viestin
jota jo aalto huuhtelee pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!