tiistai 15. helmikuuta 2011

TYTiSEVÄ KETTU


TYTiSEVÄ KETTU
 
Reipas ja iloinen pakkanen tulee vastaan
heti porstuan ovella.
Käy kurkkuun kiinni, nipistää korvasta
ja pussaa että itkettää.

Tykkyisessä metsässä hakataan wimmalla puita.
Nasakoita iskuja - rasahduksia puun haljetessa.
Kaikki tämä tyvenessä hysteriassa;
kylmää sielua, kakistuttaa nielua.

Värisyttää kun kylmät vaatteet hipaisevat ihoa,
niiden keskellä seisominen vaatii erityisosaamista.

Hytinä alkaa niskavilloista,
valuu kylmänväreinä selkäpiitä,
kannikoiden kautta säärille.
Pörhistää kaikki ens'hätään saatavilla olevat,
jouten lekottelevat karvat.

Persikkainen, tytisevä kettu muuttuu sen siliän tien
kuoppaiseksi linnunlihaksi.
Eikä vielä ensimmäistäkään askelta ole otettu siljolla
ja jo ahistaa vaatteet - kaikki mitä talosta löytyy.

Ne on ängetty yht'aikaa päälle,
kuin sillä yhdellä kuuluisalla akalla jota ei saa sanoa,
koska suvaitsevaiset eivät suvaitse.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Mukavasti sanottu tuo erityisosaaminen asusteiden kanssa.
    Erityisosaamista vaatii kyllä lukea sinun runojasi. Ei näitä osaa edes kommentoida. Niin hienosti asiat on sanottu, että runot vie sanat kommentoijan kynästä.

    VastaaPoista
  2. Marialle:
    Heh - erityisosaaminen tuntuu olevan nyt IN joka paikassa.
    Voi-voi - kyllä liki 100 000 sanassa on vielä käyttämättömiäkin.
    Kun löydät rakkauden suomen kieleen, toivon niin - sanat tulvivat humeettiisi kaikkialta.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi