ARVAAMATTA

ARVAAMATTA
 

Jossain tunturissa;
ota siitä sitten selvää
tai tee tolkku,
mutta mikä onkaan huurteisten ritvojen merkitys.

Kun katsot niihin,
pysähdyt - aioit tallentaa,
tuulen henkäys ja ne ovat poissa,
mustat rangat kollottavat vastavaloon viidakkona.

Kujetta se panee epäilemään,
kun tunnin päästä sivakoit ohi
ja uusi kostea pilvi on hunnuttanut samat uudelleen;
oikeastaan ilmassa on yhä leijuvaa kristallia.
Tämä on se hetki. Tilaisuus.
Vain mielipuoli antaisi tällaisen maan mierolaiselle.

Seuraavalla jalan siirrolla rapa on valahtaa housuun;
riekko pongahtaa kiepistä ja manaa pataluhaksi
julkisesti kuin luonnonsuojelijan joka sotkeutuu
luomakunnan sisäpiirin asioihin.

Tapahtumat vyöryvät ennalta arvaamatta,
yllättäin - niin monitahoisena sekamelskana,
että yksittäiset kuvat töintuskin mahtuvat sekaan.

Maa jatkaa matkaa radallaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!