YHTENÄ RYÖPPYNÄ

YHTENÄ RYÖPPYNÄ

Kaikkien laulujen laulu,
vapaaksi karkuutetun mielikuvituksen synnyttämä;
maisemaan kiireellä siirretty piirretty taulu.

Ja katsos!
Entisaikain menneisyyden runsaasta sylistä
kuuluva tuulen huokaus,
kuiskaus hyytyvässä ehtoossa ennen valon ehtymistä;
ennen leikkien kasaamista levolle.

Siinä ovat ne himoitut, halutut sanat,
jotka kuulematta kuulee,
näkemättä näkee,
katsomalla viimeisten säteiden kirjomaa kantta
ja antamalla mielessään jokaiselle sävylle oman.

Siitä on hyvä alkaa.
Avaat vain suun
ja siinä,
yhtenä ryöppynä,
kiivaana hyökynä äkeät säkeet tulevat,
paljastavat kaiken - salaisimmankin sisimmän,
sen jonka olet juuri mykistyneenä nähnyt
ja sieluusi ahtanut.

Pian jo nostat yhdessä jalkaa
kera puun takaa esiin lipuvan juustoisen kuun.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!