torstai 3. helmikuuta 2011

AJAN KOLMESSA SYVYYDESSÄ


AJAN KOLMESSA SYVYYDESSÄ
 
Viisi vuotta tulevaisuutta on kuolettavan ikävä aika.
Tylsää!
Aika hidastelee tahallaan.
Sekunnit, minuutit, tunnit ovat normaalia pidempiä.

Odottaessa ehtii wanhentua tuoreimmatkin,
ennakoivimmatkin suunnitelmat;
epämääräiseksi läjäksi hukkaan heitettyä nykyisyyttä
menneisyyden takaoven pielessä.
Siististi viikattuina laskoksina kellastuneessa,
ajan patinoimassa historiassa.

Tällä erää kaikki elettävä tuntuu hienolta,
tulevaisuutta kirjoitetaan myönteisen ilmapiirissä,
menneisyyteen riittää silkka katsominen,
muistiinpanoja ei tarvita,
sadan vuoden kohtaamiset kirvelevät suolan lailla,
kiertävät veistä haavassa ellei tee tiliä;
kenenpä muun kuin itsensä kera.

Ajan ratas pyörähtää liikahtamatta;
ensi katsannolla on - pysähtynyt
ja toisella uudessa asennossa - pysähtynyt.

Eikä mikään sitä liikauta - olevaista,
paitsi ihminen joka katsoo,
jonka aju elää ajan kolmessa syvyydessä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Elämme monia aikoja, ajattelemme monia aikoja.

    VastaaPoista
  2. Jos on mitä odottaa tulevaisuudelta, niin odottavan aika käy pitkäksi. Silloin kun ajan ratas pyörähtää oman sisäisen kellon kanssa tulevaisuutta kohti yhtä aikaa, niin on tasapainossa ollaan.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu ikuisuudelta, kun ei tiedä tulevaa.

    VastaaPoista
  4. Helanes'lle:
    Levottomia aikoja!

    Marialle:
    Suurinpiirtein noin se menee.

    Arleenalle:
    Tuntuu ettei lopu koskaan. Odotus.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi