PÖYTÄKiRJA

PÖYTÄKiRJA

Riekkopopulaatio ulottuu jo kylän laitamille,
vitiselle hangelle piirtyvät talviparvien kahluu-urat.
Kertovat siirtymisen paineesta.

Jossakin selkosissa on ollut pari,
säästynyt suuressa selviämiskisassa voittajina,
suvunjatkajina - oman lajinsa sankareina.

Kieppien tyhjillään ammottavat reiänsuut
täplittävät muuten koskemattoman pinnan
rikkumattomassa hiljaisuudessa,
jota viistosti hyväilevä aurinko sivelee
koukeroisten oksien varjoilla.

Hoksaavalle välkkyvään hopeaan kirjautuneet
pöytäkirjamerkinnät juoruavat elämästä,
mutta myös kuolemasta.

Onea helminauha kiertelee kiepiltä toiselle.
Loikan jäljet;
tuoksinassa myllätty kuoppa pehmeässä hahtuvassa,
siipispankkojen epätoivoiset pieksännät.

Lentoon pyrähtävä mielikuvitus tuottaa
viimeiseksi jäävän rääkäisyn,
hätäisen pärähdyksen;
Peuk-ku-peuk-ku-peuk - minun on mentävä!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!