KATKELMA

KATKELMA

...nämä minun sanani tässä,
ne on asetettu parhaaseen mahdolliseen
järjestykseen omasta mielestäni - ei muiden,
niinpä sinun oma humeettisi se halkaisee kuplan,
katsoo sisälle paljastaen kaikessa karuudessaan tolan
johon olemme ajautumassa mielipuolisen ahneuden
ja vallanhimon saastuttamien mielien takia.

Kirjoitan tätä hiljaisuuden suomassa yksinäisyydessä,
nietosten keskellä, tyynten tuulten ympäröimänä.
En yksin - on minulla maailmani, rakkaani liki,
koska se on elämä kosketusetäisyydellä.

Vääjäämättömästi rivit täyttyvät
ja väkisinkin tästä tulee lyhyt sepustus
joka jää muun tyhjänpäiväisyyden alle,
mutta mietihän;
milloinkas totuus on nostettu ensimmäiselle sijalle?
Ainahan se joudutaan kaivamaan valheröykkiön alta,
henkihieverissä,
raiskattuna irvokkaasti kaikkien osapuolten toimesta.

Nytkö pitäisi uskoa toista ja toista ei?
Miten valheen voi erottaa toisesta
tässä narrien ja ilveilijäin karnevaalissa?

Toivon että varjellut itsesi pettämiseltä...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!