SiRVELi
Ehtoo se oli kaatumassa päälle. Vain somastippa tuo osasi vielä aurinko kutitella puiden lomasta puikkelehtien ja akkunan karmien välistä osautuen suoraan Vassali Seekerin lupposellaan olevaan silmäluomeen, saman otuksen jota myös Koplinskiksi kutsuttiin jonkun oivaltavan sanasepän muinoin sukunimestä keksimän väännöksen takia.
Vaikka eipä silti, Vassali Seekeri oli jo riittävän harvinainen ja hieno itekseltäänkin. Sitä vielä vahvisti tuo Koplinski, joka tietyissä piireissä kulki miestään edellä.
Keskitalven jyrkimmät pakkaset olivat leutonemassa ja hieman fuskaamaan alkaneen välilaipion kulma karkuutti lämmintä räystään helmaan ja ensimmäiset jääpuraat olivat jo saaneet alkunsa.
Vassali oli rantteella liikkuessaan tämän merkannut ja arveli sen johtuvan siitä, että kirsi oli nostanut tolppaa möyriessään villimmän pakkasen riivaamana tulipalopakkasten tuoksinassa.
Vaan muuriin ei kuitenkaan ollut koskenut, mutta sepä lepäsikin peruskallion päällä tanakasti siihen suunniteltuna ja istutettuna.
Pieni oli ja joutavanpuoleinen, huoli jääpuikosta, puuta oli riittävästi liiterissä. Ylivuotisia sai poltella. Eikä se siitä miksikään tokenisi, vaikka sitä kuin väenvängällä nyt kokeilisi topata ja oiuttaa. Sulan maan hommia se vaaterointi.
Ai-ai! Kirpakasti osui säde märkään jääpuikkoon ja jakautui siinä nokassa pienenpieniksi valosuihkuiksi ja yksi hieman tanakampi siitä ryöpystä siveli tämän Koplinskin nokkaa ja sen viertä. Kutitti kuin joku sivullinen olisi höyhenellä veijaroinut.
Tuonpuoleisesta palailevan nokka nyrpisteli ja nirpisteli, väänteli muassaan naaman ahavoituneita ja syviksi kanjoneiksi uurtuneita sänkisiä nahkoja, vaan mihinpä sen työstään karkotat - semmoisen kiusanhengen joka ottaa käskynsä toisesta kinkerpiiristä?
Aika oli kyllä mitä sopivin heräilemiseen. Vatsan uumenista oli jo aikaa sitten lähtenyt viesti humeetin puolelle, että jotain täytettä olisi suotavaa lappaa käkättimestä lähiaikoina - sisuskalukoneisto lyö pian hantaakit tyhjäkäynnille ja alkaa mourun.
Vassali kipsahti kiikkustoolissaan hereille isommin venyttelemättä. Oli niitä miehiä joiden humeetti toimi heti täysillä kun rajatilan yli selvittiin.
Laski nutukkaat permannolle ja nousi. Kerran oikaisi, kouraisi muniaan. Tassutteli sitten hällan tykö. Tarkasti tuhkaa pöyhimällä kipentä ja kun ei hokannut, otti ranssilta tikkuaskin, pärekopasta tuohen siprun ja isketti tulen. Asetteli sitten muutaman tikun syötiksi ja herkuksi pari närepilkettä.
Heti ampaisi tule niihen ja siitä käynnistyi ehtoon puhde. Pannu ringille varimaan.
Koplinski palasi takaisin kiikulle. Silmäili akkunasta avautuvaa ehtoista maisemaa. Levollisena vartosi sinistä hetkeä. Silloin ne inimisellä kummallisimmat - toisaalta haastavimmat ajatukset päähän pukkaa ja alkaa viipottamaan.
Keskitalven jyrkimmät pakkaset olivat leutonemassa ja hieman fuskaamaan alkaneen välilaipion kulma karkuutti lämmintä räystään helmaan ja ensimmäiset jääpuraat olivat jo saaneet alkunsa.
Vassali oli rantteella liikkuessaan tämän merkannut ja arveli sen johtuvan siitä, että kirsi oli nostanut tolppaa möyriessään villimmän pakkasen riivaamana tulipalopakkasten tuoksinassa.
Vaan muuriin ei kuitenkaan ollut koskenut, mutta sepä lepäsikin peruskallion päällä tanakasti siihen suunniteltuna ja istutettuna.
Pieni oli ja joutavanpuoleinen, huoli jääpuikosta, puuta oli riittävästi liiterissä. Ylivuotisia sai poltella. Eikä se siitä miksikään tokenisi, vaikka sitä kuin väenvängällä nyt kokeilisi topata ja oiuttaa. Sulan maan hommia se vaaterointi.
Ai-ai! Kirpakasti osui säde märkään jääpuikkoon ja jakautui siinä nokassa pienenpieniksi valosuihkuiksi ja yksi hieman tanakampi siitä ryöpystä siveli tämän Koplinskin nokkaa ja sen viertä. Kutitti kuin joku sivullinen olisi höyhenellä veijaroinut.
Tuonpuoleisesta palailevan nokka nyrpisteli ja nirpisteli, väänteli muassaan naaman ahavoituneita ja syviksi kanjoneiksi uurtuneita sänkisiä nahkoja, vaan mihinpä sen työstään karkotat - semmoisen kiusanhengen joka ottaa käskynsä toisesta kinkerpiiristä?
Aika oli kyllä mitä sopivin heräilemiseen. Vatsan uumenista oli jo aikaa sitten lähtenyt viesti humeetin puolelle, että jotain täytettä olisi suotavaa lappaa käkättimestä lähiaikoina - sisuskalukoneisto lyö pian hantaakit tyhjäkäynnille ja alkaa mourun.
Vassali kipsahti kiikkustoolissaan hereille isommin venyttelemättä. Oli niitä miehiä joiden humeetti toimi heti täysillä kun rajatilan yli selvittiin.
Laski nutukkaat permannolle ja nousi. Kerran oikaisi, kouraisi muniaan. Tassutteli sitten hällan tykö. Tarkasti tuhkaa pöyhimällä kipentä ja kun ei hokannut, otti ranssilta tikkuaskin, pärekopasta tuohen siprun ja isketti tulen. Asetteli sitten muutaman tikun syötiksi ja herkuksi pari närepilkettä.
Heti ampaisi tule niihen ja siitä käynnistyi ehtoon puhde. Pannu ringille varimaan.
Koplinski palasi takaisin kiikulle. Silmäili akkunasta avautuvaa ehtoista maisemaa. Levollisena vartosi sinistä hetkeä. Silloin ne inimisellä kummallisimmat - toisaalta haastavimmat ajatukset päähän pukkaa ja alkaa viipottamaan.
Yritä niiden hassujen kera sitten elää kun pitäisi saada selville vaikkapa suvaitseeko suvaitsevainen toisen suvaitsemattomuuden. Ja jos ei suvaitse, niin mikä se sitten on - semmonen epeli, suvaitsematonko itsekkin lempohinen se.
Itseäänkökään sen sitten loppupeleissä ei pitäisi suvaita jos on kerta niin vilpittömästi suvaitsevainen.
Aikasemmissa sinisissä istuinnoissa Vassalille oli jo hyvän matkaa valjennut, että semmoinen vätystely ja vyyhteäminen, saman jankkaaminen on vain ja ainoastaan silkkaa sinisilmäistä typeryyttä yksinkertaisesti. Ei ne kovat tosiasiat muutu miksikään pehmosia puhumalla.
Lisäksi kun siitä - suvaitsevuudesta, pakkaa tulemaan yleinen ongelma heti kun siirrytään tavallista rupusakkia korkeammille sosiaalisille rappusille. Useimmitenhan se suvaitsevuuden vaatimus tuleekin niiltä, jotka heti valtaa, arvoa tai hegemoniaa saatuaan ovat itse enst'öikseen täysin suvaitsemattomia.
Parahultaisesti valmistumaisillaan oleva lopputulema keskeytyy siihen kun hällalla sihahtaa. Pannun nokka puhaltaa ryöpyn kiehuvaa vettä ringille.
Koplinski ponkaisee pystyyn, kiiruhtaa paikalle ja nostaa pannun syrjemmälle. Lisää porot, sekoittaa ja jättää hautumaan.
Palaa vielä toviksi otteluun, nyt akkuna karmiin nojaten, mutta sininen hetki on jo mennyt. Luikahtanut tiehensä tältä erää. Ajatukset karkaavat muaalle - sirveliin, jota kohtapuolin on pistettävä hautumaan.
Parahultaisesti valmistumaisillaan oleva lopputulema keskeytyy siihen kun hällalla sihahtaa. Pannun nokka puhaltaa ryöpyn kiehuvaa vettä ringille.
Koplinski ponkaisee pystyyn, kiiruhtaa paikalle ja nostaa pannun syrjemmälle. Lisää porot, sekoittaa ja jättää hautumaan.
Palaa vielä toviksi otteluun, nyt akkuna karmiin nojaten, mutta sininen hetki on jo mennyt. Luikahtanut tiehensä tältä erää. Ajatukset karkaavat muaalle - sirveliin, jota kohtapuolin on pistettävä hautumaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi