TALVi ROKKAA

TALVi ROKKAA
 

Elämä hymyilee, tra-la-laa,
valo valtaa - lymyilee tuokion tuntureiden takana
kipuaa sitten taivaanpiirille,
iskee silmää työttömälle tuuliviirille;
kirpakka pakkanen.

Pelottava, synkeä, uhkaava, hirvittävä, kamala talvi,
joidenkin kauhistuneiden mielestä;
esittelee jo itsensä oven pielestä
ja näyttää parhaat puolensa.
Unohtaa voi huolensa; tra-la-laa.

Aaltoilevat nietokset - kumpuilevat kinokset,
tuulen vapaalla kädellä muotoilemat maisemaan;
kera hopeisen sateen kiloa vasten,
riemuja naapurin lasten.

Ruokaa voi tehdä kerralla vaikka ämpärin verran.
Tuoksuvia keittoja kaalista, herneistä,
muistakin vermeistä makunsa mukaan, kiellä ei kukaan.

Maalaisruokaa, arkiruokaa, juhlaruokaa,
huulet huokaa;
särysoppaa, rautusoppaa, lihasoppaa.

Tiaisen talli porstuassa hoitaa pakastuksen.
Talvi rokkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!