sunnuntai 13. helmikuuta 2011

KOUKEROi NUMEROT


KOUKEROi NUMEROT
 
Vastavaloon pysähtyneen tyhjyyden;
arktisen hysterian yksinkertaisen kauneuden
erottaa näköpiirin rajalta alkavasta äärettömästä.

Erikseen määrittelemättömästä pisteestä,
jonka jälkeen kuva häivenee, liudentuu terheneen
ja pysyy visusti poissa raskaan linnikon syövereissä.

Vain sinnikon voi olettaa jaksavan,
kärsivällisesti paikoillaan odottaen;
ilman kiirua lounaspöytään tai valkean tykö,
että jostakin merenpintaa viistäin tulee tuulenpoika
joka kiihtyneenä rynnistää rannikon jyrkkää seinää.

Jaka taitekohdassaan kääntyy pitkin ylängön maata,
alkaa puskea edessään lojuvaa valtaisaa usvamassaa;
maanrajassa lojuvaa väsynyttä pilveä,
takaisin taivaanpiirille.

Tämän kaiken ja monta muuta,
pientä tai suurta yksityiskohtaista seikkaa
huomaa kun jättää ajan taakseen.

Koukeroi numerot aloittaessaan hankeen
ja kun tulee lopettaessaan vilkaisseeksi siihen,
huomaa että sama aika siinä yhä;
lumen pölyttämä jo.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi