tiistai 9. helmikuuta 2010

ON SE VAAN KUMMA SE


ON SE VAAN KUMMA SE

Vilkaisen tulojälkeeni.
Minun latuni ei ole viivasuora ura aavan poikki,
vaan yhtä mutkikas kuin elämä kaikissa
taitekohdissaan,
joskus jopa taapäin palaten,
uudelleen aloittaen uudesta paikasta.

Mutta nyt.
Pounikkoiseen jänkään pysähdyn
ja nojaan käkkäräiseen kuostoon
jonka lakan tuuli on joskus vienyt mennessään.

Hopeapölyn kutittaessa poskipäitäni ja nokkaani
tuijotan ilmestyskirjan omaista näkyä haavi auki.

On myönnettävä että liikutun hiljaisuuden päälle
kaatuvasta kauneudesta.
Kusiaisten tokka valuu nihkeää selkäpiitä pitkin
saattaen karvani pörhölleen ja nahkani,
tässä nimenomaisessa tapauksessa kukonlihalle.

Pyyhkäisen silmänurkista kintaan karkealla kämmenselällä
sulanutta hilettä joka valuu vuona uurteisia kuruja.
Maistuu suolaiselta pisaran osuessa huuleeni.

On se vaan kumma se,
että aikuisen miehen on nieleskeltävä jängässä.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Kuka tahansa liikuttuisi tuosta kuvanäkymästä.Se sitten paistaa koko kaamoksen kauniisti sen päätyttyä. Olet ikuistanut tuon, se on hieno kuva ja mitä se jättääkään tunnetta sisimpään.Huomenissa pitäis muutama säde näkyä täällä etelässäkin.

    VastaaPoista
  2. Unelmikolle:
    Kyllä se selkäpiitä karmii kun huomaa ja sitten
    on vielä pidettävä hoppua että ehtii näpsätä
    näkemänsä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi