sunnuntai 21. helmikuuta 2010

AiKAA HUUHAAPUUHAAN


AiKAA HUUHAAPUUHAAN

Mikä tunne! Orastava aamunkoi.
Pitkän, loppumattomalta tuntuvan,
turruttavan ajomatkan jälkeen;
omassa kotona, omassa rauhassa, omassa sängyssä.
Kiireet jäi mieron tielle.

Kaikki tavarat, värkit ja vermeet,
tutuilla paikoilla,
ei etsimistä ja hakemista;
päänvaivaa - mistä minkin esille kaivaa.

Kuin olisi löytänyt Onnelan,
kertakaikkiseen,
vuosien ja vuosien jälkeen - uudestaan.

Kaiken minkä tarvitsee;
ottaa siitä vain,
valmiiksi etsitty on.
Ei muuta kuin temmata
ja käydä huuhaapuuhaan.

On aikaa eloon, valveillaoloon, lojuntaan ja tajuntaan,
taivaanrannan maalailuun, aatosten paalailuun.
On tuokio pakkasen päivittelyyn, kuumaan keittoon,
huulenheittoon, sänkypeittoon ja lämpöiseen syliin.

On tovi kuohuviin matkoihin rakkauden kyliin.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Tovi kuohuviin rakkauden kyliin ja muulloin aina on ,luulen, lämmin syli. Tuo on kyllä niin ihanasti sanottu. Aika yhteiseen eloon ja oloon on kyllä kullanarvoinen asia.
    Ja kiireetön lämmin syli.

    VastaaPoista
  2. Unelmikolle:
    Niin se vaan on. Ei tuostaan parane. Aikaa tarvitaan yhdessäoloon ja -eloon.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi