sunnuntai 14. helmikuuta 2010

TAiVAANVALKiAT (Kihivas 7/2010)


TAiVAANVALKiAT

Kajeen punertava puunto pilven syrjässä,
jo se riittää valaisemaan tunturien laet;
saavumme siis juuri aamunkoihin.
Matkamme on tällä erää ohi

Ja minä laulan lauluni,
minä laulan aina lauluni tällä laiturilla;
ankaran välttämätön toimi siksi että,
vain niin pääsemme laskeutumaan takaisin niille maille
joista anivarhain ehtoolla läksimme tutkimusmatkalle
kun joku oli sytyttänyt taivaankannen liekkeihin.

Yleisesti epäillään repolaista.

Virvatulten lailla koko linnunrata leimusi,
hulmusi hurjissa väreissä,
kiiruhti leiskuen laidasta laitaan;
ikään kuin suunapäänä,
haihattelevana pojakloppina.

Väittipä joku herkkäuskoinen pirulainen,
nii-in, niin väitti - selän takana;
kuulleensa taivaanvalkean äänen.
Kaikenlaista!

Oli ankara välttämättömyys lähteä tutkimaan,
onko väitteissä perää ja kyllä oli.


~~~~~~:~~~~~~

Kihivas - luovuutta kuvin ja sanoin

16 kommenttia:

  1. Tämä oli sanasepän filosofinen kerronta ankarasta välttämättömyydestä, ja hieno kerronta olikin :)

    VastaaPoista
  2. Upeaa sanojen loimotusta ja kyllä se niin, joskus on ankaran välttämätöntä ottaa asioista selvää.

    VastaaPoista
  3. Zilgalle:
    Minä kiitän mainioista sanoistasi ja punnitsen niitä vielä mielessäni.

    Ainolle:
    Jonkun on otettava selvää. Totta puhut. Kiitän.

    VastaaPoista
  4. Kuvaasi katselen, miten hienot värit! Sanojasi kuuntelen, miten totta puhut!

    VastaaPoista
  5. Peräkammarille:
    Kiitän ja kiitän, mukavia sanoja.

    VastaaPoista
  6. Sanoillakin voi kertoa joskus enemmän kuin kuvalla! Hieno runoelma välttämättömästä tutkimusmatkasta.

    VastaaPoista
  7. TeeTeelle:
    Pitää paikkansa, värikkäillä sanoilla voi kertoa mustavalkoisesta maailmasta.
    Kiitän.

    VastaaPoista
  8. Hienosti on taas sanat täällä järjestykseen aseteltu!

    Kerran olen kuullut, kun repolainen taivaankantta hännällään suihki. Kipunat kai lentelivät, kun koko taivaankansi oli valkoista, nopeasti liikkuvaa valoa täynnä.

    VastaaPoista
  9. Anskukalle:
    Sovittelin ja sovittelin, eipä nuita muullekkaan kurille saanut.
    Kiitän iloisesti.

    VastaaPoista
  10. Laulajalle laulun laulaminen on yhtä tärkeää, kuin itse aihe. Uskon, että aamunkoi herättää laulusi lähes aina ja tutkimusmatkalla olet ollut.

    Tämä tutkimus oli mielenkiintoinen ja taitavasti muunsit sen sanoiksi ja säveliksi meidän maan matostenkin ymmärtää.

    Hieno vastaus haasteeseen, perin hieno!

    VastaaPoista
  11. Uunaalle:
    Laulaminen vapauttaa endorfiineja, vaikka laulaisi äänettä.
    Ja mikä sen mukavampaa kuin laulaa lähes joka aamunkoissa uusi laulu. Ei tarvitse ujostella, että maailma lauluilla täyttyy. Kyllä niitä sopiikin sinne. Niin usein on tullut mitattua avaruuden syvyyttä. Tilaa on.
    Kovin kiitän kovasti sanoistasi.

    VastaaPoista
  12. Kyllä parempi olikin lähteä, ja itse näkemään ja kokemaan sitä, mitä joku puhui selän takana.
    Selän takana puhuminen ei ole yhtään kivaa.
    Hyvä, kun menit, kannatti!

    VastaaPoista
  13. Kyllä minäkin sen taivaan valkeiden äänen kuulin, onneksi tutkit ja todeksi totesit sinäkin:)

    VastaaPoista
  14. Niin mutta..lapsena mentiin iltasella katselemaan revontulia ja kuuntelemaan niiden ääniä - suhinaa ja sihinää. No tietystikkään ne eivät äänneleet mitenkän, vaan suhina oli hiljaisuutta korvissamme. Ehkäpä meitäkin ns. narutettiin, että saatiin pirttiin pieni hetki rauhallisuutta. Olikohan ankara lapsuus...

    VastaaPoista
  15. Selmalle:
    NOUHÄTÄ, tärkeintä on hiljaisuuden tunteminen korvissa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi