LENTSU № 2

LENTSU № 2

Lilluin pirunkylvyssä yön syömmen;
nyt hapuan aamunkoin suuntaan löytääkseni kajon.
Raotan kaihdinta,
sarasteeseen aukeaa kultainen juova.
Pidän sitä lupauksena huomenesta.

Jos wanhat merkit pitävät paikkansa,
ja mikseivät pitäisi - pakkanen piristyy ja kiristyy vielä,
sipsuttelee kepeästi yli kolmenkympin, on olevinaan.
En kiinnitä siihen huomiota,
piristyn huomisen kuvasta.

Rykimisestä kesyyntyneet pesusienet vinkuvat,
ilmaisevat tyytymättömyyttään jokaisella henkäyksellä.
Kaadan lohdukkeeksi kuupallisen kuumaa kaakatusta,
se tehoaa hetken - sitten taas poden.

Humeetissa ailahtanut mielle jää lentsun tielle
häipyy näkymättömiin monimutkaisen oireviidakon taa,
en yllä tavoittaa sitä kurkottamalla.
Muuta en jaksa tehdä.

Jotenkin tokkuraisessa mielessäni pyörii ja kieppuu:
Maailma on avoin salaisuus.
Mutta ensin on rohjettava nähdä.
Näemme paljon enemmän kuin ymmärrämme,
emme vain uskalla ymmärtää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!